Westmalle on yksi niistä panimoista, jotka perustettiin luostariin ja jotka panimona tunnettiin vasta myöhemmin oltuaan kuitenkin toiminnassa jo pidempään. Luostari perustettiin vuonna 1794, mutta varsinainen panimo syntyi vasta vuonna 1836. Myynti alkoi vuonna 1856 ja tukkukauppa venähti vuoteen 1921. Perinteisesti omiin tarpeisiin tehtiin munkeille ja apoteille vähän jotain makusteltavaa. Siistiä.

Westmallen olusista on tullut aiemmin maistettua ainakin Dubbelia, mutta tämä Tripel on mennyt aivan ohi jostain syystä. Nyt sitä on kuitenkin nenän alla ja hyvät ovat ensifiilarit. Trappist-oluet ovat muutenkin olleet lähellä sydäntä.

Mikä trappist? Niin joo, toki se on tärkeää tietää. Trappist on erityisen suojattu nimi, mikä tekee siitä erityisen olutlajin. Mitään olutta joka ei ole benediktiiniläisten trappistiluostareiden munkkien valvonnassa valmistettua olutta ei ole luvallista kutsua trappistiksi sen suojatun nimikkeen alaisuudessa. Olusia on aika vähän ja niistäkin osa on valmistettu vain kirkonmenoihin siten että kuka tahansa ei niitä pääse makustelemaan. Olet siis etuoikeutettu jos joskus trappistia jossain saat eteesi!

Ulkonäöltään kullankeltainen, hieman vaahtoava olut. Tuoksuu hiivaiselta, happamalta, alkoholiselta.

Maku on perinteinen belgemäinen, eli hiivainen, ehkä hivenen toffeinen, jopa aavistuksen vaniljainen. Erittäin makea olut näin vahvaksi olueksi. Makua löytyy erittäin paljon, kitalakeen jää jäännöstä sokerisuudesta ja hiivaisuudesta. Maltainen, ehkä hieman hedelmäinen, hieman alkoholinen.

Kyllähän tämä hyväpotkuinen, lämmittävän alkoholinen olut on. Maun paljoudesta huolimatta ei ehkä ole monipuolisimmasta päästä, mutta belgeksi tämä toimii melko hyvin. Alkoholi ei puske liikaa läpi, vaikka välillä siinä rajoilla meneekin. Maukas ja makea. Pidän. Vähän pitää laskea ensifiilisten 4/5:sta alaspäin.

Täyteläinen ja mielenkiintoinen belge-trappist.