Perjantaina meni 1000 erilaista nautittua olutta rikki, mutta blogin puolella on ollut hiljaista. Olen maistellut oluita lähinnä sosiaalisissa tilanteissa ja otolliset arviointi-illat ovat jääneet vähiin.
Tämäniltaisten afterworkkien myötä tuli kuitenkin idea pistää arvioon myös ohimennen nautitut oluet. Onhan tyylini kirjoittaa ollut kuitenkin aina sopivan kepeä. Lisäksi tällä kertaa molemmat nautituista oluista olivat oman kylän panimolta, Hiisiltä.
Panimo Hiisi Kuusikko sahti
Harrysiin asteltuani näin ensimmäisenä herrasmies-Topin, jonka kanssa vaihdoin pari sanaa. Jotain Facebookista luulinkin vaklanneeni että Hiisin sahtia olisi pian saatavilla. Sahti on kuitenkin sen verran vaikea laji itselleni, että en ainakaan aiemmin oluttyylistä ollut järin innostunut. Helsingin SOPPissa sain myös vatsaan tulehduksen hirvimakkaran ja pitkään lilluneen sahdin myötä ja vaikka sahti ei varmaan ollut perimmäinen syy, jäi asiasta hieman valju fiilis. Mutta Hiisi, pakko maistaa.
Sahdeissa on tökkinyt imelyyksiin menevä makeus. Pidän makeista oluista, esim. Omnipollon vaahtokarkki- ja muut kokeilut ovat innostaneet, samoin Hisiin Musta Munkki -vadelmahillomunkkiolut on ollut joka kerta aivan mainio. Jopa esanssiset suklaaoluet ja Laitilan lakuportteri ovat toimineet. Silti, Sahdissa on sellainen tietty makeus, joka on mennyt joka kerta täysin ohisektoriin.
Perinteiseen kolpakkoon kaatuu vaaleahko samea olut. Ensifiilis on mukava, erilainen. Tuoksuu sahdilta, ajattelen. Maultaan olut on ehtaa sahtia, mutta ei todellakaan niin imelä kuten Finlandia tai Lammi. Mukavan tasapainoinen, helposti juotava, keittomainen litku, hyvässä mielessä. Pidän erittäin paljon ja pistän Untappdiin pojot 4/5. Lähtiessä morjenstan vielä Topia ja huikkaan että paras sahti mitä olen maistanut.
Panimo Hiisi Kaksi Kotia Vailla humalaa Villiyrtti-pakuri Sour
Vihreässä Haltiattaressa oli pakko käydä vielä toinenkin Hiisi-olut nauttimassa. Tällä kertaa lasiin kaatui sourimaisen puolelle muljahtanut tuore Kaksi Kotia -olut, vaikka tiskillä haltiattaren olutkulttuuriseuran edustaja olikin sitä mieltä, että ihan sour olut kyseinen tuote ei ole.
No, hyvin happamalta olut maistui, syynä varmaankin lahottajasieni pakurikääpä. Lähes täydellinen happamuus, ei liian läpitunkeva, vaikka tykkäsin myös 10.2. Pommissa maistamastani yli viisivuotisesta Timmermansin Oude Kriek Lambicuksesta, jota yritin muistella baarimikon tullessa kysymään mielipidettäni oluesta. Hapanoluet ovat itselleni vieläkin jokseekin tuore laji, mutta viimeistään Hiisin One Sour Nightin jälkeen olen aivan rakastunut. Pidin uudesta Kahden Kodin oluesta erittäin paljon ja pistin anteliaat 4.5/5 Untappdiin.
Jopa entinen bulkkiolutmestari, nykyisin erikoisempiinkin totutteleva työkaverini tykkäsi oluesta erittäin paljon, vaikka aiemmat ovat kuulemma maistuneet (ja erityisesti tuoksuneet!) oksennukselle. Ymmärtäähän sen tavallaan, sillä maailman happamin ainehan on tietysti sappineste. Mielleyhtymä tästä eteenpäin on taattua, mutta älä syytä minua.
