Keskustan Alkoon tuli taannoin pieni erä islantilaista olutta. Jemmasin pullon arvioitavaksi hyvissä ajoin ja nyt osoittautui sopiva hetki nautiskella ja kirjoitella. Islantilaisia oluita en olekaan ennen maistanut, joten jo pelkästään sen takia olut sekä panimo kiinnostaa. Koska kyseessä on Huurteisen ensimmäinen olut Einstökiltä, on pieni panimoesittely paikallaan.

Vaikka Suomi on varmasti yksi tiukkapipoisimpia maita oluen suhteen, moni ei tiedä että Islannissa erityisesti olut on ollut laiton vuoteen 1989 asti. Aivan hullu ajatus, että siellä sallittiin punaviinit ja väkevät 1930-luvulla, mutta olut, sen ostaminen ja myyminen oli kiellettyä vuoteen 1989. Aiheesta kertoo lisää Mondo-blogi, BBC:n artikkeli ja WikiPedian sivu Beer in Iceland.

Craft-skene Islannissa on vielä kohtuullisen tuoretta, sattuneesta syystä. Panimon näteiltä sivuilta ei paljon infoa löydy, joten sen enempää en panimosta tiedä.

Olut tuoksuu perinteisen portterisen paahteisen limppuiselta, viileänä hieman vaisuhko. Mausta löytyy limppuisuutta, paahdetta ja takavasemmalta jokin häivähdys katkeruudesta. Hyvinkin miellyttävä, pehmeä ja helposti juotava tumma olut. Koko suullisella täyteläisyys puree paremmin, vaikka keskitäyteläiseksi runko jääkin. Kuivahko olut, vaikka karamellimaisuus tuokin makeutta mukaan, olut jää enemmän limppuiseksi kuin stouttimaiseksi, mistä isot propsit.

Yksinkertainen ja miellyttävä porter.