Olutbloggareiden yksityisessä Facebook-ryhmässä yleensä kuohuu jokin muukin kuin olut. Idean isä Tuopillisen Jouni kokosi tälläkin kertaa olutbloggarit yhteen arvioimaan jotain samaa ölppää. Viime vuonna kirjoittelimme Sinebrychoffin porterista, eli kaikkien tuntemasta Koff Porterista. Tänä vuonna valittiin jälleen sellainen olut, jota kuka tahansa saa melkein mistä tahansa. Takarajana jälleen uuden vuoden aatto aamupäivä kello 12.00.

Stouttien lisäksi olutmaistelu-”urani” alkuaikoina tuli innostuttua myös luostarioluista ja trappisteista. Sittemmin into on hieman laantunut, eikä nuo hiivapommit enää sykähdytä samalla tavalla. Kävi vähän kuin IPAllekin sen trendattua. Orval on yksi skenen arvostetuimpia ja hypetetyimpiä oluita, kenties sen suoraviivaisuuden vuoksi. En ole Orvalista samalla tavalla innostunut kuin monet muut, viimeksi olutta tuli maistettua Hiisipanimolla vuoden syksyllä 2015, jossa maistettiin happamia oluita, kirjoitin iltamasta myös tänne Huurteiseen.

Trappisthan on suojattu nimi luostarioluelle, jota saa käyttää ainoastaan benediktiiniläisten trappistiluostareiden munkkien valvonnassa tehdystä luostarioluesta, joka on pantu luostarin tiloissa ja jonka tuotto menee luostarille. Orvalia valmistaa belgialainen Brasserie d’Orval, Abbaye Notre-Dame d’Orvalin -luostarissa, jossa olutta on valmistettu jokseekin vuodesta 1100 saakka. Tätä trappistia on tiettävästi tehty vuodesta 1927, jolloin panimo on virallisesti perustettu.

Kuva: Drinkbelgianbeer.com

Orvalissa on käytetty Hallertau-, Styrian Goldings- ja Strisselspalt-humalalajikkeita sekä hieman karamellimallasta. Hiivana on Brettanomyces (eli lyhyesti ihan vaan ”bretta”). Brettaa käytetään lambiceissa, soureissa, viineissä ja sitä on tullut vastaan jopa joissakin moderneissa IPA-oluissa. Poikkeuksellista on, että hiiva lisätään Orvalissa vasta pullotusvaiheessa. Brettahiiva elää ja voi hyvin pullossa ja tästä syystä olut sopii mainiosti pullokypsytykseen. Bretta tuo makuun eräänlaista ”tallimaisuutta”.

Orvalilla on ihan ihme kulttimaine. Jotenkin aina hymähdyttää jo pelkästään todeta, että ”ai sulla on jotain stouttia, mutta mullapas onkin Orvalia!”. Orvalia pidetään nektarina, täytenä kymppinä, maagisena nautiskeluoluena. Minulle se ei sitä ole koskaan ollut, mutta katsotaan mitä tämänkertainen maisto tuo tullessaan.

Kuva: Orval.be

Ostin pullon syksyn Alkon tulokkaista, joten kyseessä on kohtuullisen tuore vuoden 2016 pullo. Jo avatessa olut hieman vaahtoaa pullon suusta, eikä ihan kerralla kaadu lasiin vaahdon takia. Vaahto kuitenkin hälvenee nopeasti. Voimakas hiivaisuus lemahtaa huoneeseen. Tuoksu on tunkkainen, tallinen, rusinainen, hieman mausteinen ja siitä löytyy myös kypsää marjaa ja hiivaa. Tuoksuu hyvällä tavalla navetalta. Erittäin hyvä tuoksu, jota voisi verrata parhaimmillaan myös ehkä johonkin valkoviinimäisyyteen.

Täysin jääkaappikylmänä ei ihan toimi, joten vaatii hetken värjöttelyn huoneenlämmössä. Meripihkan värinen Orval on maultaan tallisen hiivainen ja maltainen, humalapitoinen, hyvärunkoinen, jonkin verran katkeruutta löytyy myös, mutta hyvin hillitysti. Orval ei ole muiden trappistien tapaan hyökkäävä hiivapommi, vaan miedohko, helposti juotava kokonaisuus. Erittäin lambicmainen trappistiksi. Moniulotteisen yrttinen.

En ehkä ole tutustunut Orvaliin riittävästi, sillä en ole aiemmin pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä. Kun rauhassa ja hitaasti siemailee, ymmärtää kuitenkin taas melko nopeasti miksi tätä on kehuttu. Monipuolinen, ajaton, uniikki, pullossa muuttuva ja elävä, kaikille jotain antava olutkokemus. Ei kuitenkaan ”täyden kympin olut” ainakaan minulle. Teknisesti hieno olut kaikin puolin ja myös pullo on kiehtova, mutta kyllä tämä on aivan liian yliarvostettu ja -hypetetty olut.

Makuasioita, mutta ei tämä niin hyvänmakuinen ole. Trappistit, nuo hiivaiset luostarioluet ovat maukkaita, mutta tämän tuoreempi versio ei ole niin hyvä kuin esimerkiksi vahvemmat trappistit, kuten Rochefort 10. Toisaalta, Orvalia ei pysty vertaamaan mihinkään muuhun Trappistiin ja siitä pojot. Maku on kuitenkin se, joka määrää. Tätä pitäisi kokeilla vielä kypsyneempänä versiona, voisi maistua paremmin.

Orval kuuluu Alkon vakiovarusteeseen.

Alla suorat linkit muiden olutbloggareiden Orval-arvioon:

Arde Arvioi: Orval
Beerspectives: Orval – tallimiehen bouquet
Bisseparoni: Olutbloggareiden Yhteisö-Orvalit
Brewniverse: Orval, juustoa ja trappistipanimoita
Bönthöö Bönthöö: Orval
Every Beer I Take: Uuden vuoden Orval
Hankala asiakas: Orval – jälleennäkeminen
Humalablogi: Olutblogien yhteispostaus: Orval
Jaskan Kaljat: Olutblogien yhteispostaus: Tähän joku hieno otsikko, että erotun massasta: Orval
Kaunis Humala: Orval tai miksi olutblogi nyppii?
Keikyblogi: Kotimaisten Olutblogistien Yhteispostaus vol2: Orval
Ladamatkaaja (arviota ei löytynyt)
Loppasuut: Olutbloggaajien yhteispostaus: Orval
Musamiehen Oluet: Orval Trappist Ale – Brasserie d’Orval
Mushimalt: Orval (yhteisjulkaisu)
Olutkellari (arviota ei löytynyt)
Olutkoira: Orvalin munkit ja muut äänettömät yhtiömiehet
Oluttoverit: Orval – Orval feat. Olutbloggaajat
Pari sanaa oluesta: Orval
Pullollinen: Orval (Olutblogistien yhteispostaus)
Punavuori Gourmet: Orval-olutta ja vuohenjuustoleipäset
Reittausblogi: Olutblogien yhteispostaus: Rinnakkainvertailussa Orval 2016 vs Orval 2012
Tuopillinen: Orval (Olutblogien yhteispostaus 2)
Tuopin Ääressä: Orval riisui – katso kuumat kuvat
Tyttö ja Tuoppi: Olutbloggaajien yhteispostaus: Orval joulupöydässä
Viinihullun päiväkirja: Orval: nuori vs. ”vanha” vs. wanha
Ölmönger: Ölmönger Tales: Orval the Unholy