Kotiolutharrastukseni käynnistämisestä olen vihjaillut jo pidempään, mutta torstaina 24. marraskuuta 2016 se sai varsinaisesti alkunsa, naapurissa kotiolutpanimo Double Ale Brewingin tiloissa. Ensimmäisestä panopäivästä kirjoitin bloggauksen 27. marraskuuta.

Nyt odotellaan. #kotioluthommat #olut pic.twitter.com/A4iSnCTvTj

— Roni Laukkarinen (rolle.social) (@rolle) November 24, 2016

Tämä olut ei ollut ihan selviö. Kun ölppä jäi sammioon porisemaan, hieman mietityttikin että mitähän tästä tulee. Valmistuksen aikana kerran pääsi kuohahtamaan keitto yli ja vaikka pullotus meni päällisin puolin hyvin, amatöörin vikaa vielä löytyy allekirjoittaneesta.

#Olut on pullossa! Enemmän double brown alen suuntaan, mutta kuukauden päästä sen näkee. #panohommat pic.twitter.com/RFHk5Znfck

— Roni Laukkarinen (rolle.social) (@rolle) December 18, 2016

Vierteestä ei vielä pysty mitään sanomaan, mutta maku oli siinä vaiheessa yvä. Välimaisto oli maistunut hämmentävältä, aivan erilaiselta kuin odotettu stout. Alkoholi oli maistunut läpi, yleissävy karvas ja tummat maltaat eivät olleet maistuneet niin voimallisesti kuin odotettiin. Kolmastoista marraskuuta kommentoin pojille, että harmi, että maku ei ollut kohdallaan, koska minun mielestä maltaat olivat tosiaan suht hyvässä jamassa. Vielä pullotuksenkin jälkeen olut maistui pähkinäiseltä, double brown alen tyyliseltä, stoutista ei tietoakaan.

Käymisen jälkeen kanssapanijoiden arvio olusta oli vaihteleva. Ensimmäinen maisto oli maistunut hyvältä, täyteläiseltä stoutilta. Toinen pullollinen oli maistunut kotikaljalta ja kolmas joltain siltä väliltä. Itse odottelin tammikuun loppuun ja kiireiden vuoksi oli jäänyt maistelu vähemmälle. Eli ensimaisto tapahtui noin pari kuukautta oluen pullotuksen jälkeen.

Ensiarvioni kuului seuraavasti:

Pika-arvio:
Ulkonäkö: Kaunis, musta, hento vaahtokerros jää pinnalle. Hyvä hapotus.
Tuoksu: Erittäin maltainen, paahteinen, suklainen, kahvinen. Vahva, tumma mallas lemahtaa nenään upeasti.
Maku: Paahteisen maltainen, suklainen, kahvinen. Yllättävänkin kiva jälkimaku, sopivasti katkeruus ja makeus tasapainossa. Kitalakeen jää sellainen suklainen, miellyttävä maku soljumaan. Yllättävänkin makea pidemmän päälle. Pidän erittäin paljon.

https://twitter.com/rolle/status/854741562219167744

Koska olen kiireinen liikemies, etiketin suunnittelu ei lähtenyt kuin vasta kolmen kuukauden päästä oluen pullotuksesta. Passasin hommaa jopa graafikoillemme, mutta tuntui kaikista luonnollisimmalta suunnitella etiketti itse, olenhan myös jonkin sortin design-ihminen. Aleksin kanssa mietittiin brown ale -pähkinävaiheessa ”Driving Mi Nuts” -tyyppistä nimeä, mutta huomattuamme oluen sittenkin olevan stout, meni pakka uusiksi.

Pyörittelin nimeä pitkään ja lopulta oluen nimeksi valikoitui ”Hämming Stout”. Mietin miten ”hämmentävä” oluen valmistus oli ollut ja pohjasin nimeä siihen, lisäksi ”no more hämming” on väännelmä lausahduksesta ”ei hämminkiä”, jota eräs kaverini tapasi sanoa. Hämming viittaa siis hämmentävään kokonaisuuteen, jota olut todella on, matkan perusteella. Lisäksi etiketin haarukka viitaa nörttitermiin ”fork”, joka tarkoittaa esimerkiksi GitHubissa täysin uutta toteutusta, joka pohjautuu johonkin toiseen reseptiin. Olut nimittäin pohjautuu Double Alen KSFSK-stouttiin, vaikka resepti hieman muuttuikin matkan varrella.

Ensimmäinen itse tehty #olut maistossa. Voi pojat, hyväähän tästä tuli! Imperial stouttia … https://t.co/MJMBEP6eMS pic.twitter.com/UimDV4tFCR

— Roni Laukkarinen (rolle.social) (@rolle) January 26, 2017

Seuraava maisto tapahtui 3 kuukautta pullotuksen jälkeen, jolloin arvio oli suurinpiirtein sama. Tänään olut on ehtinyt kypsyä pullossa neljä kuukautta ja kolmetoista päivää.

Tänään olut tuoksuu äkkiseltään maltaiselta, kitkerän humalaiselta ja bourbontynnyrimäiseltä. Tuoksussa tulee mukaan myös suklaata ja kahvista paahdetta. Kahvisuus on mustan kahvin ja espresson välimaastossa.

Maultaan ensimmäisenä maistuu tummat, kahvisen paahteiset maltaat, suklaa ja tietynlainen ”bourbonimaisuus”. On hauskaa, että olut maistuu tynnyrimäisestä, vaikka mistään niin hienosta ei todellakaan ole kyse. Tätä sivumakua Aleksit kuvailevat ”kotikaljamaiseksi”, mutta itselleni maku tuo mieleen vain bourbonviskin. Alkoholia tästä ei kuitenkaan liikaa maista läpi.

Oluen nauttimislämpötila on ehdottomasti Chilled, eli 8°-12° C, ei yhtään lämpimämpi. Lämpimämpänä ja jo Cellar-lämpötilassa tämä ei ole yhtä hyvää.

Maultaan olut on täyteläisen paahteinen, kahvisen maltainen, erinomainen, vahvarunkoinen stout. Maku on pehmentynyt maistokertojen välillä entisestään, enkä löydä tästä enää hirveästi virhemakuja, tuon bourbonmaisen/kotikaljamaisen vivahteen lisäksi, joka ei todellakaan häiritse kokonaisuutta.

Tämä on melko subjektiivinen arvio, mutta ottaen huomioon että kyseessä on ensimmäinen olut, jonka valmistuksessa olen pistänyt ”kädet saveen”, kyseessä on melko onnistunut tuotos. Ensimaistossa pisteet olivat 3.5, jälkikäteen 3.75/5.

Toimistolla annoin pullolliset maistiaiseksi ja tuomio oli yleisesti ottaen odotettua parempi, ottaen huomioon että kukaan työpaikallani ei ensimmäisenä valitsisi tummaa olutta. Muille en ole olutta raaskinut vielä antaa ja pullojakin on enää muutama jäljellä.

Pitäisi pikkuhiljaa lähteä suunnittelemaan seuraavaa Huurteisen ja Double Ale Brewiningin yhteistyöolutta.