Nyt täytyy myöntää, että Barley wine -tyypin olusia en ole tainnut aiemmin maistaa vielä koskaan, tai korkeintaan yhden kaksi joskus, ehkä. Olen vähän karttanut tätä oluttyyppiä enimmäkseen jotenkin alitajuisesti, koska viinin juonnin olen lopettanut sen aiheuttaman helvetillisen migreenin vuoksi.

Viiniähän Barley wine -tyypin oluessa (kuten missään oluessa) ei tietenkään kuitenkaan ole, vaan nimi tulee oluen viinimäisestä alkoholipitoisuusskaalasta (8-13%) sekä maun portviinisyydestä ja tuhtiudesta. Lyhyesti: Barley wine on yksi englantilaisen alen tyypeistä. Viisaampi saa valottaa oluttyypin ominaispiirteitä lisääkin, mutta itselläni ei tästä lajista ole sen kummempaa tietoa.

Jotkut panimot käyttävät oluttyypistä yhteenkirjoitettua nimitystä barleywine juuri siitä syystä, että sana ”viini” säikyttää kuluttajia. Mielenkiintoista, koska juuri tällainen hairahdus tapahtui minun kohdallani.

Tämä tarttui jokunen viikko sitten mukaan Alkosta valikoiman ainoana StaPan oluena, jota en vielä jostain syystä ollut maistanut.

Etiketti:

Stadin Panimon pitkään kypsytetyssä, täyteläisen maltaisessa vaaleassa ohraviinioluessa on amerikkalaisten käpyhumalten runsas aromi sekä katkera maku. Käsintehty, hopback-aromihumaloitu ja pullokäyvä täysmallaspintahiivaolut.

Olut kaatuu aromilasiin helpohkosti. Vaahtoa jää pieni kerros pinnalle. Tuoksu on jotenkin marjainen, ensikertalaiselle hyvinkin ipamainen. Olut maistuu katkeralta, hedelmäiseltä, marjaiselta.

Tukeva ja hyvällä tavalla katkeran tunkkainen kokonaisuus. Ei ollenkaan hullumpaa. Löytyy myös pientä makeutta, joka peittää alkoholisuutta loistavasti. Greippisen katkera, viljavan maltainen, hedelmäinen, erittäin monipuolinen olut.

Ennakkoluulot meni roskikseen ja jatkossa kyllä kokeilen barleywinejä vähän laajemminkin. Viini-sana tosiaan hämää nimessä, eikä siihen tulisi kiinnittää sen kummemmin huomiota. Kuka lie välkky nimennyt.

Maukas ja monipuolinen barleywine.