Ei ole tullut hetkeen Alkossa käytyä tarkistamassa uutuuksia, mutta tänään perjantaina osui silmään Shepherd Neame & CO:n 6,1 prosenttinen IPA. Tältä panimolta onkin tullut maistettua lukuisia olusia, kuten Canterbury Jack, Spitfire Premium Kentish Ale, Bishops Finger, Whitstable Bay Organic Ale ja Master Brew Kentish Ale. Näissä usein ei ole ollut muuta erikoista kuin nimi. Ruoan kylkiäisenä tällainen perusbritti on mennyt parhaiten.

Blogin puolella Shepherdin India Pale Ale on lajissaan ensimmäinen, joten on pienen panimoesittelyn aika. Shepherd Neame on Iso-Britannian vanhin panimo, joka on ”virallisesti” perustettu vuonna 1698 Favershamissa, Kentissä. Panimoa ei ilmeisesti suinkaan perustanut Neamen perhe vuonna 1698, vaan Kapteeni Richard Marsh vuonna 1678, jonka jälkeen panimo siirtyi Neamen omistukseen. Vähän hämärää kyllä.

Vuosituotanto liikkuu huiman parinsadantuhannen kegin kieppeillä, panimo omistaa noni 360 pubia Kentissä, Lontoossa ja Kaakkois-Englannissa ja kuljettaa oluita noin kahteenkymmeneen eri maahan. Ison maailman meininkiä siis. Näin jättimäiseksi panimoksi panimolla on kuitenkin ihan kiitettävästi erilaisia olusia, ainakin yli 80 Untappdin mukaan. Tiedä sitten kuinka montaa on aktiivisesti saatavilla enää.

Takaetiketti:

An historic brew which conjures up images of high seas and faraway places. An IPA encapsulates centuries of brewing tradition, a quintessentially strong and hoppy beer with a bold, stirring character. Our India Pale Ale delivers this magnificently; pale in colour and generously bittered with locally grown Fuggles hops.
The high hop rate in this brew originally protected the beer during its arduous journey across the continents. Those same Kentish hop notes can now be enjoyed for their own sake in this original recipe from Britains olderst brewer.

See: Rich Golden
Smell: Hoppy, Fruity, Spicy
Taste: Bitter, Hoppy, Malty

Maximum units a day as recommended by UK chief medical officers: Men 3-4, Women 2-3

Mukavasti selitetty hieman IPA:n historiaa etiketissä. IPAthan siis aikoinaan humaloitiin reilusti ja valmistettiin alkoholipitoisuudeltaan korkeaksi ja pullossa säilyväksi jotta pysyisivät juotavina pitkien laivamatkojen ajan. Tähän IPAan on koitettu ilmeisesti säilyttää sitä perinteisyyttä. Nykyäänhän IPAa valmistetaan sen katkeran maun vuoksi, mutta ennen maku oli ilmeisesti hieman toissijaisempaa, kunhan olut vaan säilyisi ja sitä pääsee myymään muille maille.

Väri ei ole oikein tumma eikä vaalea vaan ruskehtava. Kaatuu lasiin helposti, joskin minulla on tällä kertaa lasina vain half pint, joten ei luonnollisestikaan kaadu ihan kerralla. Toffeinen ja karamellinen tuoksu, hitusen pähkinäisyyttä ja syvää maltaisuutta mukana. Miellyttävän pehmeä tuoksu. Yllättävän vähän ipamaista kirpeyttä tuoksussa, mutta se lienee enkkutyylin syytä.

Maussa sen sijaan on sitruksisuutta, mukavasti rungon ympärillä. Hyvin humaloitu, maistuu erittäin brittiläiseltä. Pehmeä ja miellyttävä, joskin yllättävän lyhyt maku. Jälkimaussa hieman kevyttä kateraisuutta, ruohoisuutta. Hieman tunkkainen on kokonaisvaikutelma, mutta jää ihan juotavaksi tapaukseksi.

Ihan kelpo enkkuIPA, mutta ei loppupeleissä mikään ihmeellinen.