Tänään 7. elokuuta vietetään kansainvälistä IPA-päivää ja vaikka kirjoituksen päiväys saattaakin olla 8. päivän puolella, kirjoittaminen on aloitettu ennen puolta yötä – vilkas päivä, joskus menee viime tippaan (no pun intended). Jotain IPAa tänään oli tarkoitus maistaa ja jääkaappiin olikin jäänyt yksi Stadin uutuuksista. Mutta avataanpa ensin IPA-olueen historiaa, siitä en olekaan tainnut muutamaaa lausetta enempää täällä Huurteisen puolella aiemmin historioida.

IPA-olutlajihan on koko nimeltään India Pale Ale (lyhyesti IPA), eli vaalea pintahiivaolut, joka on lähtöisin 1700-1800-luvun taitteen Englannista. Tuohon aikaan kauppiaiden ja sotilaiden liikehdintä oli vilkasta ja Englannista lähdettiin laajemmalti kuljettamaan olutta Intiaan.

Tuon ajan kulkuneuvoilla matka Intiaan saattoi kestää puolikin vuotta ja tuossa ajassa muut perinteiset vientioluet ehtivät yleensä pilaantua. Kun perinteisestä pale alea käytettiin huomattavasti alkoholipitoisemmaksi saatiin aikaan hyvin laivamatkoja kestävä olut. Oluet humaloitiin ja katkeroitiin myös voimakkaammin säilyvyyden takia, mikä sai oluen maistumaan ominaisen kitkerältä. India Pale Ale oli syntynyt.

Kulkuyhteyksien ja kulkuvälineiden kehityttyä IPAn suosio hiipui rankastikin. Ensimmäiset IPA:t valmistettiin lähes pelkästään vientiä ajatellen ja vasta myöhemmin IPAssa ruvettiin tavoittelemaan varsinaista makua säilyvyyden sijaan. IPA lähti kukoistamaan vasta jopa 1980-luvulla, jolloin pienpanimoita rupesi syntymään lisää ja haettiin uudestaan vanhoja oluttyylejä markkinoille.

IPAn maun tunnusmerkkejä ovat kitkeryys, katkeruus ja nykyisin sitruksisuus, trooppisuus, greippisyys ja havumetsäisyys. Nykyään haetaan enemmän näitä makuelämyksiä kuin oluen säilyvyyttä, joten alkoholipitoisuus ei ole aina se tärkein juttu.

Lasissani on tällä hetkellä Stadin Panimon uusista markettiolusista 4,5 prosenttinen West Coast Session IPA. Olisin voinut päivän kunniaksi nauttia jonkun ”oikean” IPAn, mutta säilössä ei tällä kertaa ei sattunut olemaan sellaista. Lähemmäs tuon 1800-luvun ajan IPAa oltaisiin päästy varmaan jollain tupla-IPA:lla (yleensä 7-10%). Tämä saa tänään kelvata.

Olut kaatuu lasiin helposti. Väri on mukavan vaalean kullanruskea. Tuoksussa havaitsen markettioluelle epätyypillisen voimakasta sitruksisuutta, havumetsäisyyttä, hedelmäisyyttä, raikkautta. Maku on hämmästyttävän mahtava, maltaisen sitruksinen, havuinen, miellyttävän kirpeä, katkeruuden tukiessa kokonaisuutta.

Puraisee kiitettävästi ja on erittäin positiivinen yllätys. Mallas- ja humalapläjäys hämää sen verran, että tätä voisi luulla vahvemmaksikin IPAksi. Maultaan erittäin pitkä ja suussa kivasti kipristelevä kokemus. Täyteläinen ja maukas olut kertakaikkiaan. Ehdottomasti hintansa väärti.

Loistava Stadin maitokauppaIPA.