Tähän asti parhaan tuntemani kotiolutpanijan, Jyskän Panimon Mika Laitisen oluet ovat olleet toinen toistaan parempia, kaupallisten oluiden päihittämiä makumaailman mullistajia. Tällä kertaa vuorossa viimeinen olut, ilmeisesti harvinaisempia ja monimuotoisempia kokeiluja. Mikan oluet ovat tähän mennessä olleet mielenkiintoisia ja uniikkeja ja hieman ihmettelen miten tyypistä ei ole vielä kuultu laajemmin.

Juttusarjan aiemmat oluet:

• Osa 1: Imperial Stout 2014 – Laajemmin tarinaa myös Jyskän Panimon Mikasta
• Osa 2: Raivain 2014 – Hieno rukiinen barley wine synnyinseuduiltani
• Osa 3: Tuhma Nunna – Makeankuivahko perinteinen belge hiljaisiin nautiskeluhetkiin
• Osa 4: Porter – Mahtavan täyteläinen portteri

Jyskän Panimon kuvaus oluesta:

Kuiva ja kirpeä olut Jyskän panimon solera-tynnyristä. Vuodesta 2008 lähtien soleratynnyristä on otettu kerran tai kahdesti vuodessa 80-90 % olutta pullotettavaksi ja tynnyrin vaje on korvattu uudella oluella. Vuosikerran 2013 pohjana on ollut keväällä 2013 valmistettua pilsneriä ja vehnä alea. Tässä versiossa tynnyrin mikrobiflooraan on lisätty aiemman kolmen brettanomyces –hiivakannan ja pediococcus –maitohappobakteerin oheen kotipihan omenoista tartutettu spontaanin käymisen mikrobikanta. Pullotettu marraskuussa 2014, alkoholia noin 6 %.

Myönnettäköön, että kuvauksesta en ymmärtänyt muuta kuin kotipihan omenat. Olutta pystyy tekemään yksinkertaisestikin, mutta matematiikan tohtori Mika Laitisen laskupää on huomattavasti parempi kuin meikäläisen ja tuntuu siltä että hänen oluensa perustuvat experimentaation lisäksi puhtaasti lukuihin ja tilastotieteeseen. Osoitus ammattitaidosta ja asiantuntevuudesta on tullut alusta asti esiin. Ei voi muuta kuin kunnioittaa.

Olut kaatuu lasiin reilusti vaahdoten, mutta kuitenkin kerralla. Väri on lähes läpinäkyvä, kuultavan kellertävä. Tuoksu on raikkaan omenainen, melko haalean hedelmäinen. Lambic on itselleni tuntemattomampi tyylilaji, mutta hedelmäisyys ja raikkaus tuo sen hyvin paljon mieleen.

Maultaan olut on mainostetusti kutkuttavan kirpeä. Todella erikoinen maku, jota ei olusissa paljon tapaa. Jopa siiderimäinen, tavallaan. En oikein osaa muodostaa tästä oluesta monipuolista mielipidettä, sillä omenaisuus kaikuu jännästi aina taustalla. Tämä on omenainen raikas olut, muuta en osaa sanoa. Näistä viidestä ehkä kuitenkin vaikeimmin arvotettavissa oleva olut.

Makea, mutta kuitenkin tietyllä tapaa hapan ja kuiva, omenainen olut. Erikoinen ja outo, mutta ei voi mitään, tykkään silti kovasti.