Fuller, Smith & Turner (lyhyesti Fuller’s) on vuonna 1845 perheyrityksenä startannut lontoolaispanimo. Pidän lähtökohtaisesti Fuller’sin olusista, joita onkin tullut maistettua jo varmasti 10-20 erilaista.

Vaikka hyviä ovat, yksikään ei vielä ole ollut mahtava tai erottunut muista oluista tarpeeksi, edes tummat oluet. Fuller’sin ale-lagerlinjalla tämä tuppaa erityisesti olemaan keskeisin ongelma.

Tällä kertaa huomion kiinnitti upealla etiketillä varustettu Frontier-niminen olut. Yhtään taustatietoja kaivelematta lähdin kokeilemaan tälläkin kertaa. Hetken mielijohteen ostos siis kyseessä.

Frontier-lagerin myyntipuheen mukaan tätä olutta on valmistettu käsityönä 42 päivän ajan yhdistämällä parhaita ”vanhan liiton” maltaita ja 168 vuoden oluenpanon tietoutta kuitenkin tuoden mukaan uuden maailman humaloita ja maltaita.

Vaahtoutuu lasissa mukavasti. Väri on läpinäkyvä, kirkkaan keltainen. Tuoksussa havaittavissa lievää maltaisuutta, raikasta leipäisyyttä, aavistuksen verran sitruunaisuutta.

Kevyt ja köykäinen, hyvin fullersmainen maku. Ei mielestäni maistu lagerilta, ainakaan kovin perinteiseltä, vaan veikkaisin enemmänkin golden alea. Tietävämpi osoittakoon minun olevan väärässä.

Hyvin lyhyt, ihan pienenpienellä kipristyksellä jälkimaussa, mikä muistuttaa Chiswick tai ESB bitteristä hieman. Ei oikein erotu muista Fuller’sin tuotteista tarpeeksi. Humalointi jäänyt ilmeisen vähäiseksi, mikä on kummallista myyntipuheeseen nähden.

En oikein tiedä mihin tarkoitukseen tämä olut on tehty, mutta kyllä tätä esimerkiksi saunassa joisi. Mukavan raikas ja hieman perusolutta tasokkaampi tuntuma.

Muuten tavallaan aika turha olut, eikä oikein ihan tarjoa sitä mitä lupaa. Perus Fuller’s, eli ihan jees, mutta Fuller’sin ostelu vuosien mittaan on osaltani laantunut juuri tällaisten tapausten vuoksi.

Vähän turhankin keskinkertainen olut Fullersiksi.