Helsinki Beer Festival 2017 - ensimmäisen päivän oluet ja ihmiset

HBF on festarina ollut minulle aina jotenkin etäinen, johtuen ehkä Helsinginkin makuun syrjäisestä sijainnista ja siitä, että tapahtuman nettisivut antavat vähän köykäisemmän kuvan tapahtumasta. Tiesin kyllä, että tapahtuma on Suomen suurin ja vanhin. Kun ensimmäinen Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtuma järjestettiin 2002, ensimmäinen HBF pidettiin jo vuonna 1998. En tiedä tarkkaa lukumäärää, mutta joku tapahtumapaikalla sanoi tänä vuonna tarjolla olleen ainakin 800 erilaista olutta.

Facebookin Olutbloggaajat -kommuunissa on tasaisin väliajoin juttuja, mutta tuntunut että kunnolla pöhinä on lähtenyt käyntiin vasta viimeisen kahden vuoden aikana. Erityiskiitos Suomen Olutseuran OlutPOSTIlle, joka kutsui bloggarit paikalle.

Koska festareille on tultu 280 kilometrin päästä ja siellä täytyy olla kaksi päivää, on päivän ja kunnon jaksottelu hieman haasteellista. Ensimmäisenä päivänä paikalla olin noin viidestä yhdeksään. Jos etkot ja jatkot sekä pienetkin maistiaiset lasketaan, iltaan mahtui 12 erilaista maistettua olutta, kahdeksan varsinaisesti tapahtuma-alueella.

Minun tapani olutfestareilla on tähän asti ollut mennä sinne minne ”Höpsis näyttää tien”, eli ottaa kuvia, jutella ihmisten kanssa ja maistella oluita ennen maistamattomista vastaan tulevista hieman summanmutikassa. Yleensä on tullut kohdattua tällä tavoin odottamattomia uutuuksia.

Päivän aloitus One Pintissä

Lähdin matkaan Jyväskylästä jo aikaisin aamulla, mutta työasiat velvoittivat iltapäivään saakka. Päivä lähti käyntiin kehutussa One Pintissä, jossa kävin ensimmäistä kertaa ikinä, Ruoholahteen Helsingin reissuilla harvemmin eksyy vahingossa. Mukava mesta loistavalla olutvalikoimalla, ei turhaan hypetetty.

Ensimmäiseksi olueksi tuli valittua virolaisen Tanker Breweryn Skeleton Force. Hyvä, jenkkihumaloitu IPA, joka ei herättänyt sen kummempia hurraahuutoja. Näitä tällaisia näkee liikaa. Tanker tekee tosi paljon vaaleita ja erottuvia oluita, mutta tämä ei ollut panimon maineen veroinen.

Toisena oluena oli pakko kokeilla ystäväni kehumaa kölniläisen The Monarchyn 10 prosentin sour alea nimeltään Methusalem Johannisburger, jossa on käytetty sekä punaista että mustaa viinimarjaa. Pullo oli vieläpä viimeinen lajiaan, joka vain vahvisti ostopäätöstä. Näin vahvaa souria ei ole tätä ennen tullut vastaan. Erittäin hapan, syvä maku, joka soljuu suussa paljon pidempään kuin kevyillä lajitovereillaan. Helposti juotava, alkoholi peittyy upeasti, petollinen. Hapanta, hapanta ja hapanta, mehua, mustaherukkaa. Untappdissa lukee muuten 8%, vaikka pullossa näkyy selvästi ABV 10%.

Bloggaripassi kaulaan ja oluita maistelemaan

Narikka maksoi kolme euroa, lasin sai neljällä eurolla ja poletteja myytiin 10 euron pusseissa, joissa oli yhden ja kahden euron arvoisia korkkeja. Hauska ja toimiva ajatus, poleteilla on menty Olutsatamassakin. Ensimmäisenä katselin ympärilleni ja totesin että tarjontaa tosiaan riittää. Ruokaakin riittämiin.

Jostain syystä ensimmäisenä päivänä alueella keskityin enimmäkseen tummiin oluisiin. En sitäkään ennakkoon päättänyt, mutta varmaan kotikylän lähipaikkojen valikoimien vaaleus on alkanut kyllästyttää ja suurena tummien oluiden ystävänä alitajuisesti käytin tilaisuutta hyväkseni. Tämän hetken lempparityylejäni ovat sour alet/flanders red alet ja imperial stoutit, joten päätin kysyä niitä aina kun mahdollista.

Astelin aivan hallin toiseen päähän Fat Lizardin neonvärien hypnotisoimana. Tälläkin kertaa heillä oli ”pömpeli”, jonka läpi puristettuna saa halutessaan oluensa, viimeksi vermeen näin Olutsatamassa 2016. Vempeleellä oli joku nimikin, jonka joku mainitsi, mutta en enää muista mikä. Muistiani saa virkistää halutessaan.

Fat Lizard Himabisse 2016: Mikon Portteri, 6,1 %

Stouttia panimolta ei ollut aiemmin tullut vastaan, joten valitsin Mikon Portterin, kahvinibsipömpelin läpi suodatettuna. Joku nimikin tuolla Panimo on mieltynyt selkeästi vaaleisiin ja erityisesti ipoihin, sen osoitti jo kyltti, jossa luki IPAAAA! Tyylikäs koju läskillä liskolla.

Tuubissa oli tällä kertaa ainakin kahvipapuja ja kaakaonibsejä. Olut on tuoksultaan kahvisen paahteinen, maultaan kuin tuoretta suklaakahvia joisi. Paahdetta, suklaata, kahvia, mallasta. Pömpeli tuo mukaan enemmän tukevuutta, ilman tuubia olisi varmaan vielä enemmän tyylipuhdasta portteria.

Kyseessä on Himabisse 2016 kisan voittaja ja olut on tehty kollabona BrewDog Helsingin kanssa. Loistava perjantaipäivän aloitus.

Maku Brewing Mustikka Stout, 5,6 %

Seuraavaksi hetken pällisteltyäni päätin sujahtaa Maku Brewingin kojulle. Makulta on tullut maistettua sen verran monta olutta, että päätin ottaa sen mitä viimeiseksi tulisi Jyväskylässä vastaan. Pieni lasillinen mustikkastouttia päätyi lasiini.

Tuoksussa paahdetta ja mallasta, mutta mustikkaa oli oluesta vaikeaa löytää. Sitä ei meinannut löytyä oikein maustakaan, paitsi vasta kunnolla lämmetessä hieman paremmin. Vähän liian kevyt stoutiksi minun makuun.

Pisteen edustalla moikkaamaan tuli blogien Tyttö ja Tuoppi sekä Tuopillinen edustajat. Mukavaa saada tekstin kirjoittajille kasvot ja olemus etenkin niiden bloggaajien osalta, jotka eivät naamallaan esittäydy netissä (Tyttö ja tuoppi). Muunmuassa tästä tulikin nopeasti turistua, mutta ymmärrän kannan erittäin hyvin – erityisesti ammatillisessa mielessä kaikki eivät välttämättä näe olutharrastusta ihan samalla tavalla. Tästä hyvänä esimerkkinä mm. maailmankuulu joulupukki Timo Pakkanen (jonka muuten tapasin ohimennen lauantaina).

Unkarilainen olut – Reketye Sörfőzde Cocoa Porter, 7 %

Sitten oli aika talsia yläkertaan, unkarilaisten oluiden äärelle. Yläkerran olutpisteitä oli hämmentävän vähän, tarjolla oli päällisin puolin enemmänkin ruokaa. Päätin mennä pienemmälle kojulle vasemmalle ensimmäisenä ja tutkia muut oluet seuraavana päivänä.

Kysyin myös panimon soureja, mutta heidän ainoaa souria ei ollut festarilla mukana. Siispä päädyin luonnollisesti tummaan, kaakaportteriin. Silkinpehmeää vaniljaa, kahvia, paahteisuutta, kaakaota, mutta yllättävänkin laimeaksi jää. Hyvä, nautittava portteri, mutta vielä jonkin verran kehitettävää.

Sori Brewing Laudatur XVI, 11 % tynnyrikypsynyt barley wine / imperial stout blend

Tässä vaiheessa akku alkoi puhelimesta olla finaalissa, joten Untappdissa oli pieni tauko check inneissä. Kamera ja pää kuitenkin vielä toimi, joten suunta kohti Sorin tiskiä.

Sori Brewing on yksi lempparipanimoistani ja heiltä onkin tullut maistettua tähän mennessä jo ainakin 12 erilaista olutta. Ensimmäisenä huomio kiinnittyi tuhtiin viskitynnyrissä kypsyneeseen blendiin, johon on sekoitettu imperial stoutia sekä barley winea.

Oluet ovat kypsyneet Glenmorangie sekä Macallanin single malt skottiviskitynnyreissä, sitten blendaamalla saatu haluttu lopputulos. Hyvää, mutta hämmentävää. Maku on todella voimakkaan viskinen ja maltainen, tavallaan alkuun häiritsevästi tulee montaa oluen tyylilajia yhtäaikaa hyökkäävästi esille. Erittäin hyvä, laadukas, mutta hidas drinkki.

Sori Brewing Raspberry Punch, 4 % berliner weisse

Seuraavaksi siirryin Sorin soureihin, joita en vielä ollut maistanut. Tämä vadelmainen fuchsianpunainen vehnäolut tuoksuu happaman vadelmaiselta. Makua kannattelee vadelman lisäksi laktobakteeri. Erittäin raikas, hapan, suun hyvällä tavalla mutrulleen laittava elämys. Nautin.

Tässä vaiheessa törmäsin olutkauppa Pienen Erkkiin, jonka tapasin viimeksi Hiisillä helmikuussa. Juteltiin mm. alkoholipolitiikasta, josta on tulossa tännekin juttua. Loistojäbä. Käykää Pienessä.

Sori Brewing Havana Gose Ginger Pineapple, 4,6 %

En ole maistanut edes alkuperäistä Havana Gosea, mutta inkivääri ja ananas kuulosti sen verran hyvältä, että happaman hedelmäisellä linjalla halusin vielä hetken viipyä. Kuivaa, hapanta souria, hieman ananasta ja jälkimaussa inkivääriä. Jännä, mutta hyvä.

Omnipollo Magnus Opus, viskitynnyrikypsytetty imperial vanilja pekaanipähkinä karamelli hiili pekonistoutti, 14,5 %

Välissä tsekkailin Untappdia ja Tuopillisen Jouni oli löytänyt jotain timanttia. Tässä vaiheessa oivalsin, että paikalla on myös oluiden maahantuojia, kuten Diamond Bewerages. Näiltähän löytyy vaikka mitä, kuten ruotsalaisen Omnipollon hilpeyttä herättävä, jättimäinen Magnus Opus olut.

Magnum opus on latinaa ja tarkoittaa ”suuri teos”. Termiä käytetään joskus taiteilijan tai kirjailijan merkittävimpään tai tunnetuimpaan teokseen, jollaisia ovat mm. Da Vincin Mona Lisa. Kenties Omnipollo haluaa, että tästä tulee heidän merkityksellisin tai suurin olut, tai kenties se on sitä tällä hetkellä.

Maailman panimoista Omnipollo on minun kirjoissani aivan kärkijoukoissa. Tämä ruotsalainen pienpanimo on erittäin kokeellinen. Heiltä on tullut maistettua muunmuassa mango smoothielta maistuvaa olutta ja vaikka minkälaisia jälkkärioluita, esim. jäätelö- ja mustikkajuustokakkuolutta. Hullu, huikea panimo, joiden oluet kallistuvat useimmiten makean, jopa ällömakean suuntaan. Panimolla ei ole oikeastaan ollut yhtään olutta mistä en olisi pitänyt, vaikka vaahtokarkkiolut Hypnopompa olisi voinut olla sitä.

Oluen yksi panimomestareista on nimeltään Magnus, hänet tapasin viime vuonna BrewDog Helsingissä ohimennen. Ehkä olut liittyy jollain tapaa häneen.

Olut on sopiva ”yömyssy”, vahva ja täyteläinen, mutta aivan liian mahdoton arviointiin, varsinkin tässä vaiheessa iltaa. Mausta löytyy lähes kaikkea, paitsi ehkä hiiltä tai pekonia. Vaniljaa, paahdetta, kaakaota, kahvia, täyteläistä suklaanektaria. Todella tuhti olut, jonka jälkeen ajattelin lähteä jatkamaan matkaa.

Lähtiessä ihmetellessä tuli tapahtuman promomahdollisuuksien mahdollistaja, Olutpostin Cyde Hyttinen sekä Viikate-bändin Kaarle Viikate. Viikatteen Pohjoista Viljaa -oluthan lanseerattiin hiljattain ja sitä oli myös tapahtumassa tarjolla. Kaarlen tapasin työni puolesta Papussa ohimennen joskus yksityiskeikan yhteydessä. Hauska sattuma.

Mites ruokapuoli?

Olin syönyt ennen alueelle saapumista suhteellisen tukevasti, mutta illan mittaan alkoi olla aika kova nälkä, joten suuntasin lopuksi hakemaan burgeria. Tarjolla oli enimmäkseen liharuokaa, ainakin yläkerrassa. Nautin jonkun burgerin, joka oli kyllä todella hyvä ja täyttävä. Sinne meni loput poletilliset, hinta taisi olla kymmenen euroa.

”Jatkot” Pikkulinnussa

Pikkulinnussa tuli vielä käytyä taktisesti tutustumassa ja lasiin päätyi kaikkea sitä tummaa ähkyä tasapainottamaan saksalaisen Freigeist Bierkulturin ja brasilialaisen Cervejaria Trezen yhteistyönä tekemä berliner weisse, jossa oli käytetty Mate-teetä. Tämä 3,5 % toimi erittäin hyvin tähän väliin. Matea maistui maussa.

Kaverit ottivat vielä pikkulaiseihin 55 vuotiaan viskin tynnyrissä kolme kuukautta kypsytettyä Alechemy Brewingin 10,5 % imperial kaurastout Bring Out the Impiä, jossa oli käytetty myös belgehiivaa. Pidin tästä oluesta erittäin paljon, mutta energiaa ei tässä vaiheessa riittänyt enää ottamaan muistiinpanoja. Amagerin 11,5 % tynnyrikypsynyt Danish Beerhouse Barrel Aged Series Imperial Stout sisälsi tässä vaiheessa liikaa alkoholia, ainakin katku puski sen verran oluesta läpi. Peli oli niinsanotusti selvä (eli kaukana selvästä) ja oli aika suunnata punkkaan.

Loppusanat

Ensimmäinen päivä oli oikein miellyttävä. Päivään mahtui monta mukavaa olutta ja kohtaamista. Tajusin vasta jälkeenpäin, että olisi voinut kaivaa listoilta jotain oikeasti erikoisia ja uniikkeja oluita, joita ei jatkossa välttämättä saa enää mistään, mutta jyväskyläläiselle jokainen maistetuista saattoi hyvinkin olla juuri sellainen. Ei se ole niin nöpönuukaa.

Toisen päivän kuulumiset voit lukea samasta osoitteesta, Huurteinen.fi:stä lähiaikoina, kun pysyt samalla lepakkokanavalla, samaan lepakkoaikaan. Kuulemiin!