Kaikkien aikojen jouluolueni on Aecht Schlenkerlan vahvempi savukinkkuolut Eiche, mutta siitä en kirjoita tällä kertaa vaan hieman vaihtoehtoisemmasta joulupöydän oluesta, jota tänä vuonna sain viimeisen pullon napattua aaton aattona joulupöytään. Chouffet ovat yleisesti ottaen belgialaisista oluista arvostetuimmasta päästä, enkä puumerkkieni mukaan yhtäkään huonoa Chouffea ole maistanut.

Tämä on ensimmäinen Huurteisen puolella kirjoittamani arvio Belgian Achouffen panimosta, Brasserie d’Achouffesta, joten valotetaanpa ensin vähän panimon taustoja. Panimon perusti kaksi lankopoikaa Pierre Gobron ja Christian Bauweraerts (vaimot siskoksia) vuonna 1982. Panimotouhu oli alunperin vain harrastus jo 70-luvulta lähtien, mutta harrastuksesta tuli työ, joka menestyi sen verran hyvin, että yrityksen osti vuonna 2006 maailmankuulu belgialainen panimo Duvel.

Brasserie d’Achouffe on tunnettu etiketeissä ja brändäyksessä esiintyvistä pienistä tontuista, jotka ovat kuin eläviä puutarhatonttuja. Kääpiöt, tontut ja keijut ovat panimolle se juttu. Kotisivujen perusteella tosin näyttääkin melko maagiselta kyseinen paikka, olisi kiva joskus päästä käymään.

Sitten itse olueeseen, joka vaahtoaa melko reilusti. Ruokapöytä notkuu lihapadasta, kalkkunasta, laatikoista ja muusta jouluruoasta. Olut tuoksuu yrttimäiseltä ja belgehiivaiselta, hiukan simamaiselta, tumman siirappiselta, maltaiselta, hieman alkoholiselta. Vähän tyypillistä vahvempi belgen tuoksu. Monet eivät belgehiivaisista oluista pidä, mutta minä olen hyviin sellaisiin mieltynyt. Tuoksusta voi heti olettaa kyseessä olevan vähän vahvempi belge-olut.

Maultaan olut on tymäkän siirappinen, makeahko, belgehiivainen pläjäys. Taustalta polttelee alkoholi mukavasti kurkunpäätä. Pitkä ja täyteläinen maku. Vahvaa mausteisuutta, jopa pientä pippurisuutta, makeaa mallasta, tummanpuhuvaa tunkkaisuutta ja belgehiivaa. Hedelmäisyyttä tai luumuisuutta mausta myös saattaa poimia ja hiilihappojakin löytyy.

Oluesta käytetään nimitystä ”winter warmer ale”, joksi tämän voisi myös luokitella vallan mainiosti. Winter warmerit ovat tyypillisesti vahvempia oluita, jotka on tarkoitettu talvikäyttöön ”lämmittäjäksi”. Kokonaiselta eksoottiselta nimeltään tämä olisi ”belgialainen winter warmer ale”, tai jos oikein halutaan hifistellä. Winter warmereille toinen tyypillinen elementti on yksinkertaisuus. Simppeleitä makuja ja maltaita, ja tämä on juuri sellainen.

Belgeksi huippu, talvilämmittäjäksi huipumpi. Vahva mausteisuus ja imelyys ei välttämättä sovi kaikille. Onneksi makeus ei sentään tule sokerista, vaan maltaasta ja hiivasta.

Niin, sopiiko tämä lihan ja jouluruoan kanssa? ei niin hyvin kuin savuolut, mutta ehdottomasti!

Hyvä talvilämmittäjä-belge.