Vahvoissa stouteissa suuri alkoholimäärä tukee runkoa ja tekee oluesta kuin hyvän viinin, takkatulen tai nuotion äärellä erityisen nautinnollisen kokemuksen. Samaa en ole aina voinut sanoa vaaleista oluista, vaikkakin aikoinaan kuriositeettina maistamani ”brittien vahvin olut” eli konjakkimainen Brewdogin Sink the Bismarck! (41%) oli 4cl ihan juotavaa. Kaikki vahvat lagerit ovat järjestään kuraa. Tupla IPAt ja barley winet ovat yleensä kuitenkin timanttisia, joten päätin myös kokeilla tämmöistä.

Vaimo kävi viime viikolla Tallinnassa ja toi minulle Uba & Humal -olutkaupasta tuliaisia. Jos käyt joskus Virossa, suosittelen pyörähtämään, vaikka vähän syrjässä onkin. Täytyy sanoa, että selvästi huumorilla etikettiin lätkäisty ”Sessio IPA” -nimike huvitti näin vahvassa oluessa, joten olihan Übermensch pakko valita mukaan. Sessio-IPA-nimike tarkoittaa siis yleensä alle 4,7 % olutta, jota voi myydä Suomessa tavallisessa ruokakaupassa. Hintakin oli joku kolmisen euroa. Lisäksi Lehe Pruulikoda on yksi Viron lempparipanimoistani, esimerkiksi viime Viron reissulla nauttimani Ravnodenstvie imperial stout oli sen verran hyvää, että pyysin Veeraa tuomaan tälläkin kertaa yhden pullon. Panimon palvikinkkuinen Grätzer ei taas sytyttänyt.

Panimolla on tällä hetkellä vain 65 erilaista olutta, jotka ovat toinen toistaan kokeellisimpia. Uskaltaisin jopa sanoa Leheä ”Viron Omnipolloksi”. Panimo on tehnyt kevyitä goseja, vahvoja imppistoutteja ja täysin kokeellisia oluita kuten edellä mainittu grätzer tai tämä vahva weirdo lasissani.

Olut on saanut surkeat 10/100 Ratebeerissä, mutta toisaalta taitaa olla myös harvinaisuus arvioiden määrän perusteella. Vähän hirvittää jo ennen lasiin kaatamista, sillä vahvahan tämä on. Vahvoista oluista usein paistaa alkoholi läpi huonolla tavalla, jos ne eivät ole hyvin tehtyjä tai kypsytettyjä barley winejä tai imperial stouteja.

Väri on samean oranssi, ei mikään järin kaunis olut ulkomuodoltaan. Tuoksuu katkerohumalalle, troopishedelmäiselle. Tarkemmalla tuoksuttelulla löytyy myös barleywinemäisiä piirteitä, eli luumua ja toffeekaramellia. Ensimaistoltaan pehmeän makea maku, josta löytyy luumuisuutta, ylikypsää appelsiinisuutta, humalaa, jotain aurinkokuivatun tomaatin suuntaan. Välittömästi näiden huomioiden jälkeen hyökkää alkoholin polte.

Jälkimmäisillä maistoilla ei maistu enää kuin äärimmäinen humalasoppa, sokerinen makeus ja polttava alkoholi. Humalaa ja mallastahan tässä on käytetty aika tajuton määrä, lähes desi humalaa per litra ja kilo mallasta per litra. Ei kovin nautittava maku. Hyvin barleywinemäinen toisaalta kypsän hedelmän ja toffeekaramellisuutensa kanssa, mutta alkoholi vain puskee väkisin läpi polttamaan kurkkua ja kitalakea. Tästä oluesta ei nauttisi välttämättä rapajuoppokaan.

Übermensch tarkoittaa Supermiestä. Ilmeisesti sellainen pitää olla, jotta voi tämän juoda irvistämättä. Ei oikein sellainen olut, jota osaisin arvostaa, vaikka pidänkin todella vahvoista oluista. Tästä puuttuu sielu. Järjetön, IPAn irvikuva.

Jos nyt hyvää pitää sanoa, niin kohta 1600 erilaisen oluen joukosta tämä ei ole ihan siellä pohjakymmenikössä, mutta top 20 huonoimpiin maistamaani varmasti lukeutuu. Toinen tavallaan positiivinen asia on varmasti se että kohta on viikonloppumeininki taattu jo seitsemän aikaan illasta.

Paljon humalaa ja karvasta alkoholin poltetta.