Nøgne Ø on yksi lempparipanimoistani, vaikka tämä onkin vasta kolmas olut, jota pääsen maistamaan. Yksi näistä (kypsytetty Dark Horizon 4. edition) no kuitenkin ehkä kaikkien aikojen paras olut, jota olen maistanut.

Nøgne Ø (lyhyesti ”Ø”) on Norjan Grimstadissa sijaitseva pienpanimo, joka on perustettu vuonna 2002 Gunnar Wiigin ja Kjetil Jikiunin toimesta. Tämäkin panimo on lähtenyt liikenteeseen innokkaasta kotioluenpanemisharrastuksesta. Perustajavaljakon melestä Norjasta ei saanut kunnon olutta, joten oli perustettava oma. Mahtava lähtökohta, joka onkin usein pienpanimotoiminnan taustalla. Omistajia panimon Nøgne Ø:n taustalla on yhteensä kuusi yksityishenkilöä. Vuodessa panimo tuottaa vain reilut 350000 litraa olutta

Untappdissa tämä olut on jonkin aikaa ollut toivelistallani, sillä tiedän että sitä on Jyväskylän Harry’s Pubista saanut jonkin aikaa.

Takaetiketti:

Vi har klart det igjen! Å få tak i en ny spennende og denne gangen virkelig sjelden humletype. Vic Secret er bare helt nyydelig med en blanding av frukt og furunål, som verden hittil ikke har sett maken til. Denne gangen har vi latt amerikansk vestkyst inspiere maltkomposisjonen i denne IPA’en. Det er gøy å komme litt ut av komfortsonen sin!

We are in luck again. To get a new and exiting hop variety! Vic Secret has the perfect blend of pine and fruit. To allow this hop to shine, we have created an IPA in true west coast style.

Tuoksu on yllättävän köykäinen. Sitruksista raikkautta hieman, mutta hyvin vähäinen on tuoksupuoli. Puolen litran pullossa on paljon tavaraa ja olut kuohuaa kivasti. Väri on miellyttävän kellertävä.

Ensifiilis oluesta on pieni pettymys, sillä makuskaala ei ole kovin suuri. Asetelmaa hieman häiritsee ehkä se, että mielessä kummittelee vielä edellä nautittu Brewdogin Hello my name is Päivi DIPA, joka on niin erilainen olut. Seuraavaksi valinnaksi olisi ollut fiksumpaa ottaa joku aivan eri lajin olut, vaikkapa stout. Jälkiviisaus ennen kaikkea… Voi Päivi minkä teit.

Maussa on greippisyyttä, appelsiinisuutta, havuisuutta, saippuaisuutta, raikkautta ja hieman ehkä jotain yrttisyyttä. Saippuaisuus puskee jotenkin liikaa keskivaiheilla läpi, vaikka jälkimaku on tyypillisesti miellyttävän IPAmainen. Löytyy sopivasti katkeruutta ja olut on kaikin puolin tasapainoinen. Mikään ei häiritse liikaa. Kyllä tämä oikein hyvä IPA on kun hieman tottuu, mutta olisi voinut olla huomattavasti parempikin hintaansa nähden. Ensifiiliksen 3/5:stä täytyy kyllä lopullisen kokonaisuuden vuoksi korottaa puolella pojolla.