Keisarin oluet ovat toimineet itselleni yllättävän nihkeästi. Vehnä- ja luomuoluet tuntuvat olevan sitä parhaimmistoa, mutta toisaalta ei oluen hintakaan päätä pakota. Tällä kertaa mukaan tarttui Nokian Panimon suodattamaton pohjahiivaolut Keisari Kellari. Oluen tyyli on minulle entuudestaan tuntematon. Panimo itse kuvaa olutta sivuillaan seuraavasti:

Tuoksu on kellarioluelle tyypillisen maltainen ja rehevä. Pehmeä maltaisuus tuo mukanaan oluen makuun pyöreyttä sekä karamellimaisia ja toffeemaisia makuja, jotka yhdistyvät tasapainoisen humaloinnin kanssa hienovaraiseksi makukokemukseksi.

Keisari Kellari on laadukas ja monikäyttöinen pohjahiivaolut. Se sopii mainiosti nautiskeluun, illanistujaisiin ja virkistäjäksi saunan jälkeen ympäri vuoden. Tukeva mallaspohja tekee siitä erittäin hyvän arki- ja juhlapöytäoluen, joka sopii erilaisten makkaroiden, lihakastikkeiden ja -patojen sekä grilliruokien kanssa nautittavaksi.

Väri näyttää äkkiseltään illan hämyisessä valaistuksessa punertavalta tai tummanoranssilta/ruskealta, miten sen nyt ottaa. Tuoksussa aavistuksen verran puutarhamaisuutta, kosteutta, hivenen omenaisuutta, ummehtuneisuutta.

Tuoksu oudon tunkkainen, yrttinen. Maku on kieltämättä kellarimainen, yrttinen, mutta edelleen jännän ummehtunut. Ei ihan oluttyyleistä se lempparini, jos tämä tällainen kuuluu olla. Vähän jännä, kummallinen, erikoinen. Liian outo ja tunkkainen minun makuuni. Tässä ei ole riittävästi miellyttävää makuelämystä, eikä monipuolisuutta.

Ei ihan minun feivöritti tyylilajiltaan, mutta muuten varmasti ihan kelpo olut.