Kun kuulin Olutsatamasta kylmänä maaliskuisena päivänä, odotin tapahtumaa innolla. Nyt perjantaina 10. kesäkuuta tapahtuma-aika koitti ja lähdin alueelle innoissani vaimoni kanssa. Alunperin oli tarkoitus mennä jo tapahtuman auetessa kahdelta, mutta työ ja lastenhoitojärjestelyt hieman viivästyttivät kuvioita ja pääsin paikalle seitsemän pintaan. Aurinkoa pilkahteli, mutta muuten keli oli vähän liiankin kolea.

Tapahtuma-alue sijaitsi Kuokkalan sillan kupeessa, hyvällä sijainnilla, johon oli helppo löytää niin Lutakosta kuin Kuokkalankin suunnalta tullessa. Järjestyksenvalvojat porteilla olivat ystävällisiä ja ohjasivat lipunmyyntiin, jossa lappusten tilalle vaihdettiin rannekkeet vasempaan käteen. Tapahtumavaluuttaa, eli kahden euron juomalippuja pystyi ostamaan kummaltakin puolelta. Rastalin olutlasi Olutsataman brändäyksellä päätyi kouraan ja ensimmäistä kertaa oluttapahtumassa pitelin kädessäni kunnolla mietittyä tasting-lasia. Kuin IPA-lasin ja tulppaanin yhdistelmä, joka sopii monelle oluttyylille. Ostettiin 20 euron arvosta pilettejä, ja sitten ihmettelemään.

Panimo Hiisi Bruxellensis Lupus

Päädyin ensimmäisenä Panimo Hiisin teltalle, jossa morjenstin Mikaa ja Mikkoa. Kojulla alkoi olla seitsemän aikaan jo ruuhkaa, mutta ei liiaksi asti ja pääsin vaihtamaan Mikankin kanssa pari sanaa. Bruxellensis Lupus DIPA oli mennyt täysin ohi ja arvasinkin sen käyttävän Humulus Lupuksen pohjaa, jonka Mika vahvisti.

Käytetty hiiva on Belgiasta ja kokeilu oli ilmeisen onnistunut, sillä pidän oluesta vallattomasti ja se on saanut kehuja muiltakin. Alkuperäistä Humulus Lupusta maistuu vain häivähdys – jälleen osoitus siitä, että miten paljon hiiva vaikuttaa oluen makuun.

Kuvailin olutta muille jotenkin lyhyesti niin, että kuin ”hyvää ipaa ja hyvää belgeä samassa paketissa”.

Tornion Panimo APA

Tornion panimo on mennyt minulta täysin ohi, joten suuntasin heidän teltalleen seuraavaksi. Panimosta ei ole paljon tietoakaan löytynyt, mutta jututin panimolaisia, jotka kertoivat että tarjolla on APA ja Pilsiä. APA kiinnosti jostain syystä enemmän, vaikka jenkkihumalaölpät alkavatkin vähän tursua taas korvista. Citraa, Magnumia ja Cascadea humaloissa, ne perinteiset. Ei voinut hurrata, vähän nihkeäksi jäi elämys.

Totesin kauniisti kohteliaasti palautteen, että kylläpä tätä monet kesäpäivänä varmasti joivat. Itse juon kuitenkin APAni vähän täyteläisempänä ja purevampana, sillä humalointi ja etenkin katkerohumalat vähän kuin loistivat poissaolollaan Tornion esityksessä. He totesivatkin, että APA on vielä suhteellisen raaka, vain 3 viikkoa. En tiedä tosin olisiko tämä erä odottamalla parantunut. Tsemit kuitenkin Tornion porukalle panimotouhuihin, ja tulen ehdottomasti seuraamaan panimon kehitystä ja oluita takremminkin.

Maistila Wax off

Törmäsin jossain vaiheessa vanhaan tuttuuni, Hiisillä työskentelevään Jukkaan ja hänen työkaveriinsa ja pöydässä istuessani ja juteltuani edellisistä oluista he kehuivat Maistilan kolmen hiivan olutta. Yleensä humalien määrillä experimentoidaan, mutta kovin montaa useamman hiivan sekoitusta ei ole tullut aiemmin vastaan. Maistoin kaverin lasista ja kuulin oluesta sen verran paljon hehkutusta, että otin riskillä täyden tuopin, sour-oluet kun muutenkin ovat olleet viime aikoina erityisen lähellä sydäntäni. Kuulin myös oululaisilta kavereiltani panimosta hyvää, jostain syystä panimon oluet eivät ole tulleet omilla poluillani tarpeeksi vastaan.

Wax offissa on vehnähiivaa, brettaa ja japanilaista sorachi acea, joka on omaan makuun yksi parhaista makuelämyksistä saison/hapanolut tyyppisissä oluissa. Olut on villihiiva-alen ja saisonin rajamaastossa, melko experimentaalinen olut kyseessä. Maistila kertoo mieltyneensä erityisesti saisoneihin. Oli mukava turistessa kuulla että Huurteistakin on tullut luettua, inspaa jatkamaan bloggailutouhua enemmänkin. Wax offissa on käytetty japanilaista raaka-ainetta ja nimi on aasinsilta Karate Kidin Mr. Miagille, jolle se on eräänlainen tribuutti.

Olut on kompleksinen, mutta bretta ja sorachi ace erottuvat omaan suuhuni täydellisesti. Erittäin täyteläinen, ”tallimainen” (kuten myös oululaiset itse makua kuvaavat), hapan olut. Ehdottomasti tähän mennessä tapahtuman paras olut.

Iso-Kallan Panimo Pimeyden Morsian

Tässä vaiheessa mieli alkoi tekemään stouttia, enkä ollut vielä tähän mennessä nähnyt oikein tummia oluita Hiisin Nikulatoria lukuunottamatta. Stoutit tuntuvatkin olevan nyt vähemmän näkyvillä kun trendikkäät IPAt tuntuvat valtaavan kaikki hanapaikat. Luin jo aiemmin Turmion Kätilöt -yhtyeen olutprojektista ja päätin samantien mennä maistamaan kun sitä kerran oli tarjolla. Bändin musiikkikin on sellaista mitä on tullut vähän enemmänkin kuunneltua.

Olut on tasapainoisen kahvinen ja siinä on käytetty suklaanibsejä, jotka tuovat kivasti makeutta mukaan. Mikään äklö olut ei ole, vaan juuri sopivan täyteläinen. Erittäin mainio stout, jonka pisteytin 4/5. Tässä vaiheessa alkoi ihmisten kanssa jutustelu jo viemään huomiota pois varsinaisista oluista, joten enempää muistiinpanoja ei tullut enää kirjoiteltua. Tämä olut oli järjestyksessään viides maistamani olut Iso-Kallan Panimolta ja ensimmäinen maitokauppatavaraa vahvempi sellainen. Vakuuttava esitys.

Tässä välissä Brewcatsin kojulta oli päässyt kaikki oluet eli Tiki lager loppumaan, enkä kerinnyt sitä maistamaan. Tokko olivat varautuneet tällaiseen suosioon. Kuulin oluesta vähän vaihtelevia mielipiteitä, osa vihasi ja osa taas rakasti.

Fat Lizard Jesus Lizard IPA

Lähinnä pääkaupunkiseudulla vaikuttanut Fat Lizard on ehkä omaan makuuni mielenkiintoisin ja ”sekopäisin” panimo mitä tällä hetkellä Suomessa on. Hyvin erottuva, uniikit partasuut panomiehinä ja hauskan kokeilunhaluiset oluet – konsepti iskee ainakin minun makuhermoon. Ilta alkoi olla jo villihkö ja tässä vaiheessa siirryimme Fat Lizardin kojulle.

Ilta oli todella kylmä ja lämpötila putosi jossain vaiheessa 5 asteeseen. Olin hämmästynyt siitä miten hyvin kaikki oli järjestetty, sillä ihmisille jaettiin vilttejä! itse en ollut varautunut paksulla takilla, joten viltti lämmitti kivasti. Fat Lizardin teltta vakuutti sillä, että heillä oli lämpöraudat lämmittämässä ja teltan sisällä olikin valoisa, eloisa ja hullunkurinen tunnelma. Fat Lizardin tyypit ovat jotenkin samaan aikaan ihan kahjoja, mutta ammattilaisia. Diggailen meiningistä kovasti. Fat Lizardin olutta olen ainoastaan kerran työmatkalla maistanut Stonesissa, sillä panimon oluiden saatavuus täällä Jyväskylässä on aika heikkoa välillä.

Lasiin päätyi Jesus Lizard IPA. Oluen nauttimisen tuoksinassa arvuuteltiin kuka heistä on Jeesus. Jos muistan oikein, olueen oli käytetty 200 kiloa passionhedelmää ja siten että ainoastaan täyteläinen hedelmäosa ilman siemeniä ja muita räippeitä. Siltä olut maistuikin, puhtaalta, mehevältä, mehukkaalta passionilta. Hyvin humaloitu, upea olut, jolle annoin heittämällä 4.5/5. Fat Lizardin meininki muistuttaa välillä kokeilunhalukkuudessaan arvostamaani Mikkelleriä ja Omnipolloa, joilta tulee välillä odottamattomia hedelmäpommeja. Tästä oluesta tuli mieleen Omnipollon Mango IPA, jossa hedelmäisyys oli saatu myös erittäin puhtaana mukaan.

Ensimmäisen päivän yhteenveto

Yhteenvetona tapahtuman ensimmäinen puolikas oli loistava! illan kylmetessä ja porukan kaikotessa lähdin itsekin puolisen tuntia ennen valomerkkiä lepäämään, jotta jaksaisin taas seuraavan päivän. Kohta taas mestoille, siellä nähdään!