Parin viikon univelka ja perjantaipäivän oluenmaistelu vei veronsa ja heräilin vasta pitkälti puoleltapäivin ja mm. Teeleidin 2-vuotisjuhlat täyttivät iltapäivää sen verran paljon, että ennätin tapahtuma-aluelle vasta viiden aikoihin. Tavoitteeni oli ehtiä Mika Laitisen ja Maria Markuksen kotiolutnäytökseen neljäksi, mutta väliin jäi.

Osa tutuista oli paikalla vain perjantaina, joten varasin lauantaiksi enemmän aikaa ja pyrin maistamaan niin montaa kuin kerkesin ottaen välillä pienempiä annoksia.

Panimo Honkavuori – Heili, 6,5% Hefeweizen

Lauantaille olin pukeutunut paremmin, mutta kuumahan siinä meinasi taas tulla kun aurinko rupesikin yllättäen porottamaan, vaikka vielä kahden maissa satoi vettä. Ensimmäisenä alueelle päästyäni suuntasin joensuulaisen honkavuoren hanoille. Tämäkin panimo Mallaskuun ja Tornion tapaan on vasta pistetty pystyyn. Hanassa oli pelkkiä vaaleita oluita ja kyselin mikä on saanut parhaan vastaanoton.

Panimon vehnäolut oli kuulemma suosituin, joten otin sitä pari desiä lasiin. Hyvältähän se maistui, vaikka vehnäolut ei ole nykyään ollut enää mun juttu. Banaaninen, raikas, erittäin tyylipuhdas. Yksi parhaita suomalaisia hefejä, joita on tullut maistettua. Ellei jopa paras.

Olen tumman oluen ystävä, joten ihmettelin missä tummat ovat, mutta panimo sanoi keskittyvänsä kesän aikana vaaleisiin ja ehkä syksyllä tai talvella tuovat markkinoille tummempiakin tyylilajeja. Tohtoritakkiset panimomestarit erottuvat muista panimoista ”tiedemiesmäiseltä” habitukseltaan. Mainostivat omia sivujaan ja mainostoimistoyrittäjänä voin kyllä sanoa että ihan hyvät ovatkin. Timelapse-video panimon pystytyksestä on kiva, katso alta:

Fat Lizard Heavy Fuel IPA, 7,3%

Läskeistä liskoista jäi edellispäivänä sen verran hyvät vibat, että hain seuraavaksi Fat Lizardin olutta. Pari heiltä olikin jo loppunut, muunmuassa edellisillan hitti, passionhedelmäinen Jesus Lizard IPA. Tällä kertaa valitsin Heavy Fuel IPA:n, jonka tilatessa kysyttiin hämmentävästi ”hedelmillä vai ilman?”.

Tajusin nopeasti jutun juonen kun huomasin vieressä olevan valtavan hedelmätuubin. Näytti sen verran erikoiselta, että pakko kokeilla miltä jo valmiiksi hedelmäinen olut maistuisi oikeiden hedelmien läpi valutettuna. Jos olisi tajunnut, olisi voinut ottaa rinnakkainvertailuun, mutta kylläpä se tuossa tohinassa unohtui. Tuubissa näytti olevan ainakin kiiviä ja verigreippiä. Luotin hunchiin ja otin ison tuopin.

Oluthan olikin oikein maukkaan hedelmäinen, silti tasapainoinen IPA. Hedelmät suorastaan sulivat suussa ja katkerot tulivat vasta loppuvaiheilla. Melkoinen hedelmä-humalamehu, sillä hedelmien lisäksi oluessa on käytetty Amarillo, Centennial, Columbus, Polaris ja Simcoe -humalalajikkeita. Pisteytin tämän 4/5.

Ruosniemen Panimo Koodari, 5,7% American Lager

Minut tuntevat tietävät, että fanitan Stadin American Lageria, joka on mielestäni paras suomalainen oleskelu- ja saunaolut. Kahden jenkkihumalan Koodari kiinnosti myös nimensä puolesta, sillä olenhan koodari itsekin.

Hyvin helposti juotava amerikkalaistyylinen lager, josta ei jäänyt sen kummempaa sanottavaa. Pidin kovasti, 4/5.

Tässä vaiheessa pöytä täyttyi kavereista, joten varsinainen olut jäi vähemmälle huomiolle. Hyvää oli.

Ruosniemen Olutparoni Portteri, 6,1%

Suuntasin hakemaan lisää olutta kun törmäsin Paahtimo Papun herrasväkeen, joiden sivut olen muuten itse koodannut. Mr. Bean kaipasi stoutsuositusta ja aivan itsestäänselvänä vaihtoehtona pidin Ruosniemen Vuorineuvosta, joka on yksi lempistouttejani panimolta.

Korjaus: maistoin Olutparonin portterin, vaikka vahingossa check innasin sen vaniljaportterina. Ehkä mielleyhtymä tuli siitä, kun panimomestari kuvaili oluen maussa olevan häivähdys vaniljasta, vaikka raaka-aineenahan ei oltu vaniljaa käytetty. Paahteinen, vaniljainen, tasapainoinen, täyteläinen ”perusportteri”, josta pidin myöskin. 4/5.

Panimo Hiisi Nikulator, 8,5%

Papun tuplaespresso-cortadon ja muikkupiirakan jälkeen jaksoi taas jatkaa oluiden maistelua ja suuntasimme kotikylän tutulle Hiisi-teltalle. Olin aikaillut Nikulatorin maistamista pitkään, sillä en ole järin bockien ystävä. Ympäriltä sateli kuitenkin sen verran kehuja jo aiemmin, että nyt päätin oluen maistaa.

Ja hyväähän se oli, makean maukas tumma saksalaistyyppinen lagerolut. Teknisesti tyylipuhdas esitys, jossa mikään ei jää vaisuksi. Paras tuplabock mitä olen kuunaan maistanut, ehdottomasti, piste. 4.5/5.

Panimo Hiisi Hasselhopp, 5,3%

Turinan tuoksinassa päätyi lasiin toinen maistiainen, Panimo Hiisin yksi uudemmista saisoneista nimeltään Hasselhopp. Tämäkin hyvä, perusturvallinen saison, cascadea, mosaicia ja belgihiivaa.

Kyllähän tuo maistui 4 tähden verran, vaikka normaalisti pidänkin Hiisin erikoisemmista saison-kokeiluista enemmän, joista edelleen haikailen mm. ruispuolukka-saison Harvest Moonia, se oli namia.

Panimo Hiisi Ich Bin Ein Berner Gose, 5%

Hiisin Gosen ensimmäistä erää kerkesin maistaa Harry’sissa viime vuoden joulukuussa ja ihastuin siihen ikihyvin. Suolainen, imelä, hapan, greippisen marjainen, aivan mahtava olut. Olutsatamassa tarjolla oli kolmatta erää, jota oli pakko maistaa, varsinkin kun Papulaisetkin tuntuivat ensimaistajana pitävän.

Ja olihan se kolmas erä piste iin päälle, viimeinen niitti viiteen tähteen. Aivan killeri olut, jonka raaka-aineissa on merisuolaa ja greipin kuorta.

Panimo Hiisi Keito (uusi resepti), 4,5%

Maistoin Keitoa ensimmäisen kerran marraskuussa 2014 ja seuraavan kerran toukokuussa 2015. Nyt resepti on Tatun mukaan laitettu uusiksi, raaka-aineina mm. ruista, jonka suuri ystävä olen. Oikein maukas, maistui aivan eri oluelta – jota se onkin.

Tämäkin sai minulta 4 tähteä, vaikka muistiinpanot jäivätkin taas ontumaan.

Maku Brewing Vehnä, 4,5% hefeweizen

Makun ja Vakka-Suomen Panimon teltoilla ei juuri tullut käytyä, sillä ainakin Prykmestarin oluet olen maistanut ja Makultakin suurimman osan. Sitten kuitenkin tuli mieleeni, että Makun Vehnää ei ole tullut vielä koitettua. Tyylipuhdas on sana mitä lauantaipäivänä tullut viljeltyä, mutta niin vain Makunkin hefe toimi.

Pidin kuitenkin Honkavuoren hefestä paljon enemmän, siihen verrattuna Maku jäi hyväksi kakkoseksi. Banaaninen hedelmä tuli eri lailla esiin. Karvas vehnäinen, hyvä kokonaisuus. Pisteytys 3.5/5.

Fat Lizardikin oli jo aiemmin lauantaina myynyt loppuun, joten heidän väkeään näkyi auttelemassa muita kolleegoja eri panimoista. Rispekt!

Maistila 2Bad4You, 4% berliner weisse

Oulun Maistilan Berliner Weisse 2Bad4You jäi mieleen jo edellisenä iltana kehuttua Wax Offia hakiessa ja olin varma että tulen kokeilemaan vielä tuon toisenkin hapanoluen myöhemmin. Ja olihan se killeri.

Hiisin kanssa yhteistyössä tehty olut on vaalea, torttuinen, laktoosisen hedelmäinen, kevyt, marjainen. Erittäin hyvä, hapanolueiden ystäville. Laktobasillilla maitohappohapatettu olut on vähäibuinen, miellyttävä elämys. Humalana australialainen Ella. 5/5.

Tornion Panimo Tsekki Pils, 4,7%

Palasin maistamaan Tornion panimon pilsnerin kun sitä joku kehui, vaikka aloittelevan panimon APA olikin pettymys. Olen metsästänyt hyviä pilsnereitä lähinnä saunajuomiseksi ja ainoita erottuvia on edesmenneen Kiteen Panimon Pajari Pilsin ensimmäinen erä, ennen kuin erät huononivat ja panimokin meni nurin. Suomalaisista myös Saimaan Pils on niitä harvoja hyviä suomalaisia tyylilajin edustajia.

Tornion pilsner oli kehujensa väärti. Pilsner maistuu nimensä mukaisesti tsekkiläiseltä, aidolta keskieurooppalaiselta pilsiltä. Kuulin myöhemmin, että olut on valmistettukin tsekeissä tavan ja maan mukaisesti, asianmukaisilla laitteilla, joten kyseenalaiseksi jää onko tässä kuitenkaan suomalainen pilsner. Yhtä kaikki, pidin oluesta älyttömästi ja uskallan väittää että tämä on lähellä parasta pilsneriä mitä Suomesta saa. 4.5/5.

Maistila Kaira, 6,7% IPA

Takaisin Maistilalle, seuraavaksi lasiin päätyi ilmeisesti panimon hittituote, Kaira IPA. Hyvää, perusvarmaa IPAa.

Tässä vaiheessa alkoi muistiinpanot luonnollisesti vähenemään kun ympärillä porukka kasvoi ja illan humu vei mennessään.

Maistila Moood, 5,8% milk stout

Valomerkin lähetessä yömyssyksi teki mieli vielä tummempaa olutta. Mielenkiintoinen, hyvänmakuinen, tasapainoinen olut, eikä ollenkaan liian makea.

Brasserie Lefebre Hopus Primeur 2016

Hiisiläisten kanssa höpsis näytti vielä tien Vihreään Haltiattareen, jossa ostin hyvää belgelaatua ja illan päätteeksi kaadoin hajamielisenä liian nopeasti loput lasiin, jonka tuloksena belgehiivan herkistämät vaahdot levisivät pitkin pöytiä. Siinä vaiheessa noloissaan tietää, että nyt on Rolle-pojankin aika kipittää kotiin nukkumaan. Olisi ehkä jopa pitänyt jo muutama olut aiemmin, mutta kun seura ja olut oli vaan niin harvinaisen hyvää.

Tapahtuman yhteenveto

Olutsatama oli todella onnistunut tapahtuma. Oli mukava huomata, että vaikka lauantaina pölähdin alunperin yksin paikan päälle, moni tuttu, puolituttu ja nettituttu tuli moikkaamaan. Oluet olivat lähes järjestään hyviä, mutta en kovin kriittinen niitä kohtaan oikeastaan ollutkaan. Mallaskuun panimon tuotteita en käynyt kokeilemassa, mutta Rokkarin luu Sohwin hanasta kuukausi sitten ei vakuuttanut. Surkeita oluita ei oikeastaan tullut vastaan, tai sitten kävi tuuri valinnoissa. Malmgårdin panimoteltta jäi jostain syystä itselläni täysin paitsioon, mutta heidänkin oluet on tullut kahlattua enimmäkseen läpi.

Penkkejä ja ruokapaikkoja olisi voinut olla enemmän, esimerkiksi pikkupurtavaa ei löytynyt ollenkaan, muutoin kuin joidenkin panimojen sipsikulhojen toimesta. Etenkin perjantaina istumapaikkaa piti etsiä puolikin tuntia, eikä seisomapaikkojakaan meinannut löytyä. Tuopin kanssa on huomattavasti kivempi olla jos tuopin voi laskea johonkin hetkeksi. Musiikkivalinnat olivat onneksi suhteellisen hillittyjä, eikä kertaakaan tarvinnut alkaa huutamaan että seuralainen olisi kuullut mitä puhutaan. Vessat toimivat enimmäkseen, vaikka jonot iltaa myöten olivatkin aika pitkiä.

Eniten kiitosta saa helppo, edullinen ja nopea lippusysteemi sekä lasi. Rastalin hienoon lasiin oli jollain ilveellä onnistuttu yhdistämään IPA-, tulppaani ja yleislasi samaan.

Iso kiitos järjestäjille, toivottavasti tapahtumasta kuullaan vielä myöhemmin. Nuorilta kokemattomilta tapahtumanjärjestäjä-opiskelijoilta aivan uskomattoman hyvin hoidettu. Tämä boostasi mukavasti Jyväskylän olutkulttuuria positiiviseen suuntaan. Kiitos mukana olijoille, nähdään SOPPissa!