Uutena vuotena sain maistaa Hiisin uutuutta, Loviatar-barley wineä, tarkemmin ”rye wineä”. Hiisin Tatu antoi minulle vielä panimotuliaiseksi vielä pullon kypsymään, jolle suositukseksi sain parisen kuukautta. Pidin olutta jemmassa reilut kolme kuukautta ja tänään tuli otollinen hetki ottaa kypsynyt versio maistoon. Raakakin oli hyvä, mutta olin varma että kypsynyt olisi vielä parempi.

Loviatar kaatuu kerralla lasiin. Väri on läpikuultamattoman tummanruskea. Mahtava vaahto kohoaa lasin pinnalle kertakaadon myötä ja harvemmin barley wineä näkee yhtä nättinä. Tuoksusta erottaa ensimmäisenä mahtavaa ruista, tymäkkää toffeeta sekä barley winelle tyypillistä kirjaimellista mallasta ja kypsää hedelmää, jopa ehkä hedelmäjugurttia.

Rukiinen ja lämmittävä uutuus. #panimohiisi #olut #uusivuosi… (Loviatar) https://t.co/CKbXWNie4D #photo

— Roni Laukkarinen (rolle.social) (@rolle) December 31, 2015

Maku on paljon pehmeämpi verrattuna tuoreeseen versioon, joka etäisesti on vielä muistissa. Raaka purevuus on kaikonnut ja jäljellä on nautinnollinen mallas sekä sen mukana tuoma pitkämakuinen luumuhedelmäisyys, toffeisuus, karamellisuus ja jugurttimaisuus.

Näin vahvalla oluella on pientä alkoholista lämmikettä, mutta alkoholisuus ei ole täysin vallitsevaa, eikä siksi myöskään häiritsevää. Pidän ruistuotteista ja erityisesti ruisolusista yli kaiken ja onneksi tänään on kotona myös ruissipsiä tarjolla. Ainoa aiempi ”ruisviini”-tyyppinen olut tuli maistettua yli vuosi sitten, ja vasta uutena vuotena ymmärsin että Raivain on rallienkuksi käännetty ”Rye Wine”. Semi-alkoholipitoista makumaailmaa kompensoi rakastamani ruis, joten en pistä pahitteeksi ollenkaan.

Todella hyvä rukiinen barley wine, näistä vahvemmista tämäntyyppisistä oluista harvinaisempi herkku nautiskeltavaksi. Tämä oli Alkon kevään 2016 käsityöläisoluissa mukana, mutta myytiin loppuun hyvin nopeasti. Eikä ihme, sillä hyvvöö ei pahhoo.

Rukiisen barley winen kärkikastia.

Vertailukohteeksi arviot:

• JaskanKaljat: Alkon käsityöläisoluet 2016 – Panimo Hiisi Loviatar