Kuuden päivän tauko kaikissa oluissa ja voin kertoa että raskaan ja tuloksellisen työviikon jälkeen perjantainen olut maistuu hyvältä! Suuntasin töiden jälkeen Harrysiin ja koska seuranani oli vain uutuusoluet, päätin kaivaa läppärin laukustani ja siirtyä vapaalle. Harrysin hanasta löytyi tällä kertaa uutuutena erittäin siiderimäistä jenkkisaisonia, sekä Hiisin Two Bad! India Stoutia. Tumman oluen ystävänä ei ollut vaikea valita.

Jauhoin hetken olutta myyvän miehen kanssa ja kysyin missähän kanta-asiakaskorttini viipyy, nimittäin hakemuksen täyttämisestä on jo viikkotolkulla aikaa. Kuulemma järjestelmä uusiutuu ja hakemus pitää tehdä uudestaan, mutta tästä ilmoitetaan myöhemmin. Jamppa tykkää muistutella että Harrysin sivuilta löytyy myös olutarvioita, joita olen vilkaissut aika ajoin.

Tästä oluesta Hannu Nikulainen kirjoittaa Harry’sin sivuilla seuraavasti:

Hiisi-panimon yhteistyössä oululaisen Maistilan Panimon kanssa valmistama Two Bad! India Stout on musta, suodattamaton ja melko täyteläinen black IPA. Kahvimainen ja tuhkainen paahtuneisuus on keskeisenä piirteenä sekä maussa että tuoksussa, täydentyen suklaamaisilla, lakritsimaisilla ja melassimaisilla sävyillä. Oluttyylille tyypillinen kukkaisen sitrusmainen humalakatkeruus jää tässä oluessa hieman vähäisempään rooliin, mutta on kuitenkin läsnä erityisesti jälkimaussa. Miellyttävän juotavuuden omaava black IPA.

Olut on syntynyt Panimo Hiisin ja Maistilan (Pohjoisen panimo Maistila Oy) yhteistyön tuloksena. Maistilasta minulla ei ole mitään tietoa, kun taas kotipaikkakuntani käsityöläispanimo Hiisi on hieman liiankin tuttu. Sen verran scouttasin että Maistila sijoittuu Ouluun, mutta vielä hyvin vähän tästä panimosta löytyy tietoa.

Täysin musta, paahteisuutta huokuva olut tuoksuu miellyttävän mokkaiselle, hieman suklaata. Vaisua limppumaisuutta löytyy myös tuoksusta. Vaahtokerros on hentoinen ja haihtuu nopeasti. Suu napsaa sen verran, että pitkään en jää tuoksuttelemaan, vaan on aika haukata tuopista makua suuhunkin.

Nikulaisen arvioon viitaten, on lähinnä näkemysasia mieltääkö tämän oluen black ipaksi vai stoutiksi. Black ipa -mielleyhtymiä oluessa on melko lievästi minun mielestäni, vaikka jenkkihumalointi puskeekin läpi sen verran että black IPAmaiseksi tätä voisi sanoa.

Maussa tulee ensin paahteisuus ja kahvisuus hyvin esiin ja jälkipuoliskolla näitä IPAmaisia sitruksisia piirteitä, mutta vasta hyvin myöhään kun katkerot alkavat puskea makunystyröihin. Oluesta löytyy tiettyä lievää yrttisyyttä. Jännä black IPAn ja stoutin yhdistelmä – samaan aikaan erittäin pehmeä, mutta toisaalta erittäin raikas. Yllättävän ohut, mutta toisaalta katkerot jäävät kutittelemaan kitalakeen. Kyllä tällä aloittaa perjantain vieton mielellään.

Hiisin oma kommentti Untappdin puolella (lue koko keskustelu):

Tää on stout-black ipa -jatkumon tutkailua meidänkin näkökulmasta ja idea ehkä onkin se et rajanveto ei ole niin mustavalkoista. Viiteen prossaan tuo on mallasrungoltaan mäskäykseltään ihan 100% stoutia mukaileva. Loppu tulee humaloista.

Maukas black IPAmainen paahteinen stout.