Belgialainen olut on jotenkin uniikkia verrattuna muun maailman olusiin. Raikasta, mutta samalla mukavan vahvaa ja makua täynnä. Putelit ovat näissä aina huvittavan lääkepullomaisia, matalia ja erilaisia. Tietää aika usein jo pelkästään pulloa katsomalla minkätyyppisestä oluesta on kyse.

Belgialainen panimo Brasserie St-Feuillien on minulle hieman tuntemattomampi, joten kaivelin hieman tietoa, jota ei kovin paljon löydykään. Panimo on nimetty 600-luvulla eläneen Feuillien -nimisen irlantilaisen munkin mukaan. Vuonna 655 munkki murhattiin raa-asti ja vasta vuonna 1125 Feuillien nousi esikuvaksi munkki Norbert Xantenilaisen perustaessa hengellisen Premonstratenssi-ritarikunnan luostareineen.

Käsittääkseni olutta pantiin jo noista ajoista ilman varsinaista panimoa samoilla perinteillä, mutta vuonna 1796 toiminta loppui kuin seinään Ranskan Vallankumouksen myötä. Vasta sata vuotta myöhemmin perustettiin varsinainen luostaripanimo, joka jatkoi samaa perinnettä.

Kaataessa olut vaahtoutuu kivasti. Runsas pitsinen reunus peittää lasin. Väri on kullankeltainen, ei näy läpi.

Ensimmäisen lasiin kaadon jälkeen.

Tuoksu on raikas, hivenen hedelmäinen, vivahde ehkä hunajaa tai banaania. Todella vaisu tuoksu. Maku ampuu positiivisessa mielessä välittömästi yli hedelmäisyydellään ja mausteisuudellaan. Tasapainoinen, mutta vahva mausteisuus ja hunajaisuus tai luumuisuus jää viipymään kitalakeen.

Alkumaistelun jälkeen täytyy todeta että tässä on oikein herkullinen belgialainen olut. Olut toimii kokonaisuutena erittäin hyvin. Erittäin hyvä valinta nautiskeluun sellaisenaan minkä tahansa illan yhteydessä. Jouduin nostamaan alkufiilistelyn pisteitä puolella pisteellä ylöspäin.

Maukas belgialainen.