SOPP järjestettiin toissa viikolla (25-27.8.2016 to-la) vihdoin ensimmäistä kertaa Jyväskylässä. Menestyksellisen Olutsataman myötä SOPP päätti rantautua tännekin, vaikka mielestäni ajankohta oli hieman myöhäinen. Alku- tai keskikesä on oluttapahtumalle otollista aikaa, sillä Suomen kesä on yleensä lyhyt.

En päässyt torstain töiden ja kolme vuotta täyttäneen poikani perjantaisten syntymäpäivien takia paikalle lauantaita aiemmin ja lauantainakin kylille lähtö venyi velvollisuuksien myötä kolmen hujakoille. Olihan tuota myrskyä povattu uutisissa jo edellisinä päivinä, mutta en ota sääuutisointia tosissani. Kotoa satamalle käppäillessäni tuuli kuitenkin yltyi niin mahdottomaksi, että oli vaikeuksia nähdä eteeni naamalle tuulen pöllyttämän tukkani takia – ja ponnarit tietenkin jäivät kotiin. Puut huojuivat uhkaavasti ja järvikin näytti varsin aallokkoiselta. Paikalla todettiin saman tien, että yleisötapahtuma on keskeytetty, eikä sisään oteta enää uusia asiakkaita.

Hetken päästä paikalla pällisteltyäni kuulin kuinka turvamies kuulutti että tapahtuma keskeytetään ja kuudelta kokeillaan uudestaan.

Päätin siis suunnata suoraa päätä tsekkaamaan Bar Explosiven (jyväskyläläisittäin ”Pommin”) tarjonnan, nimittäin Mikko huikkasi aiemmin ottaneensa uutta stouttia varastoon. Paikan päällä kiinnosti kuitenkin enemmän Teemun suosittelema Thornbridgen Bracia strong ale, jota ei jostain syystä ollut tullut aiemmin maistettua.

Kymppiprossainen ale maistui yllättävän espressomaisen kahviselta, pähkinäiseltä, ehkä savuisuutta. Vahvan maltainen olut, josta pidin kovasti. Hakiessani seuraavaa, Mikko olikin jo pölähtänyt paikalle ja totesi että stouttia voidaan laittaa jääkaappiin hetkeksi, jos maltan odottaa parikymmentä minuuttia. Minullahan ei ollut mikään kiire, joten sopi vallan mainiosti. Yläkerrassa huomasin hiisiläiset myöskin tuulensuojassa oluella.

Vuorossa oli kohtalaisen ansiokkaan jenkkipanimo Ballast Pointin 6,5 prosenttinen The Commodore stout. BP:ltä olenkin jo useamman maistanut ja kaikki ovat olleet todella herkullisia. Poikkeusta ei tehnyt tämäkään olut. Hyvin tyylipuhdas, täyteläinen ja paahteinen stout, jossa ei sinänsä mitään ihmeellistä. Hyvin tehty, maukas olut.

Vierustoverit ilmoittelivat SOPPin olleen taas auki ja kuulemma sisään pääsee seitsemään asti ilmaiseksi. Lähdin siis seurueeni kanssa tarpomaan takaisin tapahtuma-alueelle. Portilla tuli vastaan Topi, jolta kyselin nopeat tärpit. Näistä mieleen jäi joku Hiisin saison sekä Laitilan Imperiaalin tynnyriversio.

Voi voi, niin paljon oluita, niin vähän aikaa. Sää ei kyllä suosinut. Alueella oli melko rauhallista, penkkitilaa kosolti. Ihan eri meininki mitä muistin viime SOPPeista eri kaupungeissa, Helsingissä ja Tampereella oli kaikki istumapaikat täynnä meni sitten minä päivänä tai aikana tahansa. Sää oli varmasti karkoittanut suuren osan porukasta jo tässä vaiheessa. Etsin katseellani ensimmäisenä Hiisin tiskiä ja huomasin että siellä oli varmaan tässä vaiheessa eniten ruuhkaa, joten suuntasin summanmutikassa jonnekin muualle. Makun tiski näytti kutsuvalta ja hiljaiselta, joten otin jututtaakseni Henrin eli Henkan.

Maku Black IPA

Makulta on tullut maistetuta useita, mutta nyt meni maistoon bläkkis-IPA, jota en jostain syystä ollut vielä saanut maistoon aiemmin. Henkan kanssa tuli turistua niitä näitä, mutta koska bloggari on puoliksi vapaalla näissä jutuissa, ei jäänyt muistiinpanoihin muuta kuin erittäin löyhä arvio oluesta. Kulunut ilmaus, mutta erittäin tyylipuhdas Black IPA. Tasapainoinen, hyvä bläkkisipa, ei enempää, eikä vähempää. Untappdiin kuitenkin laitoin 4/5, koska tässä on Black IPA, jota joisi milloin vain. Tämä olut on tulossa muuten Alkoon pian!

Rekolan Panimo Paavin Polku ”Winter Edition”

Höpsis näytti tien Rekolan tiskille, jolla odotti tuttu naama. Lähes kaikki Rekolan oluet on tullut käytyä läpi, joten lasiin päätyi Paavin Polku -belge. Ei maistunut oikein tyypilliseltä belgeltä, huomasin hiivan maistuvan oudolta. Kyselin Topilta hieman oluesta ja kävikin ilmi, että hiiva ei ihan lähtenyt potkimaan, joka tuo olueeseen omaperäisen säväyksen. Kyllähän tämä juotavaa oli, mutta sen verran hämmentävä kokemus, että pisteitä tällä kertaa 3/5.

Tuuli yltyi, mutta se ei menoa haitannut – ainakaan vielä.

Sonnisaari Mälli

Suuntasin oululaisten tiskille. Sonnisaaresta olin kuullut oululaiselta kaveriltani Olutsatamassa paljon hyvää ja hämmästelin kun heidän oluitaan ei oikeastaan ole Keski-Suomessa paljon näkynyt. Panimon ilme ja hanat ovat tyylikkäitä ja tuli suorastaan valinnanvaikeus olutta valitessani. Olen kuitenkin soureihin päin, joten valitsin panimon ainoan sourin, Mällin. Nimet olivat hauskoja ja oluetkin kuulemma hyviä, joten lähdin innolla maistamaan.

Panimomestarin mukaan kyseessä on panimon ensimmäinen sour, josta olin hieman yllättynyt, sillä paikallinen kilpailija Maistila on kunnostautunut soureissa huomattavasti enemmän. Tämä sour on siitä poikkeuksellinen, että ei olla menty trendin mukaan lisäämällä brettahiivaa tai muuta spontaanihiivaa, vaan olut on hapatettu käyttämällä maltaan omia mikrobeja.

Erittäin hyvänmakuinen, hapan olut. Samantien 4.5/5, sourin ystävä kun olen.

Panimo Hiisi Sköll

Etsin katseellani kotikylän tuttuja, mutta lopulta päädyin ottamaan ensimmäisen kiinnostavan oluen ja etsimään istumapaikkaa. Taustatiedot oluesta jäivät vaisuiksi, mutta seuraakin oli, joten vaisun kohtalon kokivat myös muistiinpanot.

Olen iloinen siitä, että Hiisi on ottanut sourit omakseen ja etenkin experimentoinut niillä ja täytyy myöntää että omakin käännekohtani soureihin päin oli nimenomaan Hiisin one sour night -iltama. Sköll on saisonia ja souria sekaisin, loisto-olut. En tiedä kumpaa oikeastaan enemmän, molempia sopivassa tasapainossa.

Laitila Imperiaali Bourbon Oak

Laitilan Imperiaali stouttia olen pitänyt yhtenä parhaimpana suomalaisena stouttina ja olin innoissani että oluen tynnyriversiota saa tämän vuoden SOPPista. Tämä 9,7 prosentin versiota on kypsytetty tammitynnyrissä hyvässä rauhassa. Sää ei suosinut lämpötilan osalta, sillä olut ei päässyt lämpenemään, joten kylmänä maut eivät avautuneet ihan odotetusti, mutta olihan olut hemmetin hyvää. 5/5, tähän asti SOPPin paras olut.

Tässä on sitä kaikkea, kahvia, suklaata, viskiä, vaniljaa, pähkinää, tammea, mallasta, karamellia, tupakkaa. Namia.

Bock’s Corner Brewery Eisbock

Vaasalainen pienpanimo Bock’s Corner on jotenkin mennyt aivan ohi aiemmin. Panimo on avannut ovensa maaliskuussa 2015, joten ei mikään ihme, kun ei ole Jyväskylässä hirveästi näkynyt. Panimon tarjonta oli monipuolista, joten päädyin valitsemaan sen erikoisimman. Suomalaista eisbockia eli saksalaistyyppistä ”ice strong beeriä”. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Oluthan siis valmistetaan jäädyttämällä kypsytysvaiheessa siten, että saadaan alkoholipitoisuutta vähän voimakkaammaksi. Yksityiskohtia juuri tästä oluesta ei jäänyt harmillisesti paperille.

Muistiinpanojen ainoa merkintä: ”Karamellimallas”. Hyvää oli tämäkin. 4/5

Maistila Portieeri

Maistilasta jäi niin maukas viba Olutsataman toisen päivän kolmen oluen perusteella, että päätin vielä yömyssyksi ottaa jonkun hyvän tumman oluen heiltä. Valinnaksi päätyi Portieeri, ”perusportteri”, joka siltä maistuikin. Ei ihmeempiä kikkailuja, mutta toimi nimenomaan juuri sen takia. Vajaat 4/5.

Illan lopuksi sain vielä kaverin jämät Hiisin ipasta. Mysteeriksi jäi mikä olut oli kyseessä, mutta veikkaan Bruxellensis Lupusta, koska maistoin mangoa. Kyseinen olut onkin yksi panimon kärkipään lemppareistani.

Tuulen viima tuli teltan läpi, vettä rupesi satamaan aika urakalla ja puolen yöhön maissa oli niin kylmä että meinasin jäätyä tönköksi. Olutsataman tavoin ei tällä kertaa ollut jaossa vilttejä. Piti livahtaa kotipuoleen.

Loppusanat

Säästä huolimatta hyvä yrkkä. Ruoka oli ihan hyvää ja kerrankin bänditkin soittivat jopa tuttuja kappaleita. Lähinnä cover-versioita tunnetuista rock- ja folk-biiseistä tietysti. Ensi vuonna odotan totta kai Olutsatamaa, mutta myös SOPPia hieman ehkä aiemmin ennen kuin Suomen ”kesä” yllättää. Kiitos kaikille mukanaolleille ja nähdään viimeistään ensi vuonna!