Myös edellinen arvio oli samalta panimolta, mutta siitä on sen verran aikaa että tämä peräkkäinen suosio anteeksiannettakoon. Lisäksi, kyllähän panimo tekee sen verran hyviä oluita, että yhtäkään huonoa arviota en ole vielä päässyt kirjoittamaan. Tsekkaa vaikka koko To Øl -arkisto. Taitaa olla tällä hetkellä henkilökohtaisten lempipanimoideni top kympissä, heittämällä.

Maistoin tätä olutta ensimmäisen kerran yritykseni Duden pikkujouluissa 4.12.2015 ja siellä olut jäi mieleen. Imperial stoutit harvemmin menevät toisaalta metsään, mutta stouttien massassa on myös harvinaisempaa että jokin olut jää erityisesti mieleen vielä maistelun jälkeenkin. Tätä olutta piti hakea pari jemmaan vielä pikkujoulujen jälkeenkin mikä on itselleni epätavallista, sillä en yleensä osta useampaa pulloa mukaan.

Goljatti vaahtoaa reilusti, mutta kaatuu suhteellisen helposti lasiin. Ulkonäkö on jyhkeä, miltei täydellisen pikimusta ja juhlava. Herkästi ilmoille lemahtava miellyttävä tuoksu on mainion kahvipapuinen, vahvan mokkaisen paahteinen, kuivan suklainen. Maku on täyteläinen, pehmeän kahvinen ja suklainen, tasapainoinen. Yllättävän makean suklainen, mutta kuitenkin kitkerän kahvinen ja puumaisen paahteinen. Pitkä maku, joka jää mukavasti soljumaan kitalakeen. Turpeinen ja puumainen jälkimaku tuo olueen hieman erilaista syvyyttä ja karsii turhaa makeutta pois.

Kaiken kaikkiaan tässä on stout, jota minä pidän arvossaan. Oluen vahvuus ei maistu maussa muuten kuin etäisesti lämmittävänä elementtinä, eikä alkoholista ole tietoakaan. Tässä oluessa on tietynlaista makeutta mitä en aimmin noteerannut, mutta se ei ole häiritsevää, vaikka omaan makuun vieläkin happamampi ja paahteisempi saisi stout olla. Karamellisuutta ja siirappisuutta peittää sopivasti suklainen paahteisuus. Kokonaisuutena Goliat on yksi parhaista nautiskeluoluista mitä on tullut vastaan, mutta näin toisen pullollisen nautittua menee enemmän sinne top 10-20 loppupäähän kuin alkupäähän.

Yllättävänkin makea, mutta nautittava nykystouttien mittakaavassa.