Ennen vappua kävimme Seppälän Prismassa ostamassa parin päivän ruoat, jolloin kävin samalla tarkistamassa Prisman oluthyllyt. Nihkeät valikoimat, kuten aina, mutta kerrankin löytyi pullollinen jotain uutta. Hinnat näissä erikoisolusissa tuntuvat vähän heittelevän ruokakaupoissa.

Ulkolaisissa olusissa mennään enimmäkseen aika korkealla, useimmiten yli neljän euron tietämissä. Ei ole epätavallista että 5-6 euroa on lätkästy 0,33l-0,5l oluen hinnaksi. Harmillista. Tyyriistä hinnasta huolimatta tyylikkään etiketin omaava Against the Grain lähti kuitenkin viimeksi mukaan saman tien.

Mitään tietämättä olutlajista tai panimosta ajattelin pistää pullon talteen odottamaan sopivaa hetkeä. Tämä toukokuun ensimmäinen perjantai osoittautui otolliseksi hetkeksi korkata mysteeripullo.

Wold Top on ilmeisesti suvun mukana kulkenut panimoperinne Yorkshire Woldin alueelta. Ainakin vuodesta 2003 olutta pantu latopanimosta valtavirralle. Heinähattumeininkiä brittimailta, mikäs siinä.

Väri on erittäin kirkas. Kaatuu lasiin mukavan mutkattomasti jättäen ohkaisen pitsisen vaahdon lasin pinnalle. Vaahto haihtuu nopeasti. Pidän tämän oluen raikkaasta ulosannista, väristä ja etiketistä todella paljon.

Tuoksu oluessa on lähes mitätön, tai sitten kevään katu- ja siitepölyn aiheuttama tukkoinen nenäni ei haista tarpeeksi. Raikas tuoksu, jossa ei erotu muuta kuin aavistus mallasta. Pelkäsin tästä tulevan laiha ja mauton olutkokemus.

Maku on kuitenkin mukavan raikkaan kirpakka, heinäinen ja hieman sitruksinen, vaikkakin todella lyhyt. Sitruksisuus on hieman tiskiainemaista, mutta ei liian pahasti. Maltaisuutta, kuivuutta ehkä, jälkimaussa kivasti katkeruutta. Vähähiilihappoinen, mutta ei sentään flätti.

Maitokauppaolueksi mukava piristysruiske, sillä ei jää laihaksi ohuesta rungostaan huolimatta. Positiivinen ylläri. Ei paha, ei tosin mikään brillianttikaan, mutta oikein juotava kaikesta huolimatta.

Piristävä erikoisviljaolut.